Äijät avaavat päivittäin lompakkonsa ja autojensa oven. Muita avauksia on harvemmin. Äijä harvemmin kulkee trendien mukaan - ei myöskään aina ui vastavirtaan. Niinpä avasin blogin. Sinivalkoisella pohjalla. Sitä ennen olin avannut viskipullon. Olen ylpeä äijyydestäni samalla tavalla kuin sveitsiläiset ovat ylpeitä kelloistaan, pankeistaan ja äijyydestään. Äijiähän niiden täytyy olla, kun eivät kulje muun maailman mukaan. Äijät ajattelee itse. Trendipellet on erikseen.
Ilmastonmuutos on päivän trendi. Jos se vipu löytyy, jolla kehitys muutetaan, niin sen paino on niin suuri,ettei löydy voimaa sen vääntämiseen. Miksi yrittääkään? Voimat ja rahat kuluvat vastustamiseen. Pitäisi satsata sopeutumiseen!
Elämä maapallolla loppuu kun auringon energia vähenee riitävästi. Ok, meneehän siihen miljoonia vuosia, mutta se loppuu silti. Silloin viimeistään ne jälkeläisemme, joiden vuoksi olemme huolestuneita menehtyvät. Niitä on paljon enemmän; eksponentiaalisesti enemmän! Kun pari miljardia kiinalaista ja intialaista on saanut tikkarin suuhunsa niin pitäisikö se repiä sieltä pois? Millä lihaksilla?
Niinpä ostin auton. Kakkosauton. Siinä on 5.3-litrainen moottori. Syö parikymppiä lyijyllistä satasella. Buick Roadmaster vuosimallia 1948 niinkuin minäkin. Todellinen kulttuuriteko!
Ensi kerralla kerron, miten sairaala hukkasi potilaansa, joka ei tiennyt sairaana olevansakaan!
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)