MITÄ IHMETTÄ?

Kunto meni huonoksi pari vuotta sitten. Hain apua julkiselta puolelta ja sain kylmää kättä. Mulle naurettiin. Lähdin rakentamaan yksityistä kautta. Se oli rankkaa, kun olo oli heikko ja energiat alamaissa. Sorruin myös väärään valintaan, mutta akuutti ongelma tuli ratkaistuksi. Sen jälkeen tökki pahasti.

Hain, ja löysin toisen puolisen vuotta sitten. Halusin, että lääkitystäni tarkistetaan, koska jouduin ottamaan kortisonikuureja jatkuvasti. Lääkäri kävi. Hyvä lääkäri olikin. Nuori ja virolainen, muttei arkaillut fyysisissä tutkimuksissakaan. Ja sitten, huh huh. kirjoitti kiireellisen lähetteen keskussairaalan keuhkopolille. Ja "taivas" aukeni.

Sain keskussairaalasta empaattisen soiton. Keuhko-osasto, joka ei aiempienkaan kokemusteni mukaan ole koskaan tutkinut minua kunnolla, eikä ainoassa yrityksessänkään onnistunut ilmeisen pähitymyksen vuoksi, oli ulkoistanut minut edelleen - pallitattiivisen hoidon osastolle. Sieltä se soitto tulikin. Tarjoutivat tulemaan kotikäynnille. Lääkäri ja hoitaja, eli koko osasto. Olin äimän käkenä kun kysyivät mitä haluaisin. Minähän halusin vaan käydä läpi lääkityksen ja kysyin, mitä ne ehdottaa. No, nehän ehdotti opiaatteja - siis morkkua. No alkuun päästyäni sain sitten roppia myös kusemisvaikeuksiin. Sovittiin puhelinkontrolli muutaman päivän päähän. Hoitsu soitti ja käytiin läpi uusien lääkkeiden toimiminen. Se morkku panee kierroksille. Piti itse alentaa annostelua. 

Sitten tuli ylläri. Hoitsu sanoi, että mulle on vahvistettu lupapaikka kaupungisairaalan osastolle 62, jonne on jo tehty alustava hoitosuunnitelmakin ilman sen kummempaa tutkimusta kuin yksi puhallus kannettavaan spirometriin ja verenpainemittaus. Mitä ihmettä? Ei kun nettiin etsimään. Osasto 62 on pallitatiivisen- ja saattohoidon osasto. Miksi ihmeessä sitä ei sanottu ja se piti itse kaivaa esiin.  Nyt en todellakaan saanut sitä mitä tilasin!

Halusin pikku viilausta lääkitykseen, ja alta parin, viikon saan vahvistetun paikan saattohoitoon. Mitä vittua ne meinaa?