SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….

 Osa1: Lääkäreillä ei ole riittävästi aikaa potilaille

Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.

Olin sairaalassa pari tuntia alle viikon. Tapasin 6 eri lääkäriä. Tapaamiskertoja oli yhteensä 8, joihin meni tervehtimisineen korkeintaan 3 minuuttia kerrallaan; yhteensä alle 24 minuuttia. Kysymyksistäni huolimatta eivät lääkärit kertoneet mistä vaihtoehtoisista syistä mittarini oli  punaisella. Kukaan ei kysymyt omista tuntemuksistani, joita näin jälkikätteen asioita selviteltyäni olisi kyllä ollut - yllin kyllin.

 Koska kivuliaita oireita ei ollut halusin kotiin. Lääkärit eivät suostuneet edes poistamaan kämmeneeni työnnettyä tiputusneulaa. Päätin ottaa asiasta selvää itse hakeutumalla internetiin.

Helpommin sanoittu kuin tehty. Hain potilasmapista apua. Ei sanaakaan potilaspäätteestä. Turvauduin logiikkaan ja päätin etsiä potilaskirjastosta, joka oli piilotettu mahdollisimman kauas vuodeosastoista. Löytyihän se lopulta ja oli siellä päätekin. Siis yksi viittä ja puoltasataa potilaspaikkaa kohti. Pääsin alkuun ja totesin, että tarvitaan enemmän aikaa kuin jono takanani salli

Sanoin huonekaverilleni meneväni tupakalle muutamaksi tunniksi ja lähdin kotiin. Sairaalavaatteissa! Pari tuntia netissä sai minut palaamaan kipinkapin takaisin sairaalaan. Terveysongelmani oli todella vakava ja monimutkainen. Lääkäri tiesi sen, mutei osannut, halunnut tai ehtinyt sanomaan sitä.

Ammatillista osaamista en epäillyt, koska ei haluttu luopua tiputusneulasta . Ajattelin lääkäriltä puuttuvan sosiaalista osaamista, mutta kun myöhemmin muutkin lääkärit käyttäytyivät samoin. Kaikki olivat kireitä ja stressaantuneita. Olin ymmälläni. Onko vika minussa? Ei varmaankaan kun huonetovereitani kohdeltiin samoin. Neljän hengen huoneessa kun ei kertakaikkiaan ole yksityisyyttä.

Seuraavaksi logiikkani johti minut ajattelemaan, ettei organisaatio katso tarpeelliseksi (halua) potilaan tietävän miksi häntä hoidetaan – pääasia että hoidetaan. Se johti ajattelemaan edelleen; onko potilas asiakas vai raaka-aine; ihminen vai lihamöykky. Palaan tähän kysymykseen myöhemmin.

Lopputulos on ettei lääkäreillä ole aikaa. Olen varma, että työlleen omistautunut lääkäri on ahdistunut työpaineestaan. Terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla käytäessä saa 10-20 minuutia lääkärin aikaa. Luulisi sairaalassa, jossa hoidetaan vakavampia tapauksia, varattavan potilastapaamiseen vähintään saman verran. Eipäs vaan varatakaan. Vaan reilusti vähemmän. Erinomaisen hoitokokonaisuuden pilaa sen tärkein osa-alue eli lääkäriresurssit. Onko lääkäreitä liian vähän? Onko toiminta oikein organisoitu? Kuka organisopi ja resurssoi? Ei kun nettiin taas etsimään millainen on sosiaali- ja terveysyhtymän terävä pää.

Ohoh, ei se niin terävä olekaan. Se on massiivinen.Valtuusto,hallitus hallituksen jaosto, kielellisen vähemmistön jaosto, tarkastuslautakunta, tilintarkastaja, hallinto, johtoryhmä, johtajisto jne. Vähintään 134 tehtävänimikettä varsinaisten jäsenten osalta, osittain kyllä samoja nimiä. Eri tehtävien varamiehet lisäksi. Eikä näillä vielä hoideta yhtään sairastunutta. Huhhuh. Luulisi näillä resurssella johdettavan koko maan  sosiaali- ja terveysasiat. Hmmm… itseasiassa ei huonompi ajatus ollenkaan. Palataan siihen myöhemmin. Joka tapauksessa nämä tyypit ovat pilaanneet itse kehittämäsä oivallisen palvelupaketin. Olisi kiva tietää monellako heistä on vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus tai muu erityisjärjestely etteivät itse sairastuttuaan joudu oman luomuksensa uhriksi.

Potilaana olen erittäin huolestunut  lääkäreiden työviihtyvyydestä.

 SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….

 Osa2: Kuka on asiakas?

Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.

Lääkäreillä oli liian vähän aikaa potilaille.

Aluksi koin kohteluni loukkauksena. Konsultti kun olen, laadin sairaanhoidon liiketoimintamallin sellaisena kuin sen itse sillä hetkellä koin. Varsinainen kauhuskenaario. Tällaiselta se näytti tiivistettynä:

 Tuote:         Hoidettu tai kuollut potilas. Ei väliä kumpi; rahaa tulee silti. Kukaan ei halua – pakko ostaa..

 Asiakas:         Terveysyhtymän kunnat, joiden ostokyky/halu on lähes olematon.

 Tuotantovälineet:  Halvimmat mahdolliset lääkärit ja hoitajat.

 Raaka-aineet:         Sairaat puolustuskyvyttömät ihmiset.

 Tapa toimia:        Raaka-aineille ei puhuta ( ei tietenkään!! ) – tuotantovälineillekin mahdollisimman vähän. Kun     asiakkat ovat p.a. tehdään tuotteet mahdollisimman halvalla. Tuotantovälineet käytetään loppuun ennen uusien hankkimista.

 Laatu:         Häh?? Siis laatu……kuullutkaan. P—kan väliä.

Olen nyt kotona. Sairauteni syy on edelleen epäselvä. Ei kun nettiin etsimäänsosiaalijaterveysyhtymän omaa asiakaskäsitystä. Löytyyhän se suoritekäsikirjasta: sosiaali-ja terveysyhtymän asiakkaita ovat palvelujen käyttäjät ja jäsenkunnat,erikoissairaanhoidossa potilaat. No ei se ihan siltä tuntunut - sillä hetkellä. Muita liiketoimintamallin tekijöitä en sieltä sitten löytänytkään.

Lopulta tajusin, että ainoa oivallisen laadun tavoittamisen este oli lääkäriresurssit. Eivät kaikki lääkärit voi olla sosiaalisilta taidoiltaan kyvyttömiä ja luonnevikaisia. Kukaan normaali lääkäri ei voi olla tyytyväinen työntekonsa edellytyksiin.

Toivottavasti olen oikeassa. Vaihtoehdo on karmiva; Lääkäreiksi hakeutuu vain sosiaalisesti rajoittuneita kyynikkoja, joiden empaattisuus on tapettu absoluuttisessa O-lämpötilassa. Tätä yhteiskuntaa en halua olla rakentamassa.

Tarvitaan noin 134:n päättäjän organisaatio ( sosiaali-ja terveysyhtymän johto + kuntien valtuustot ) pilaamaan 95-prosettisesti oivallinen palvelukokonaisuus . Jos sen – siis johdon - resursseja lisätään, pilaantuu se entistä enemmän? Sitä pitänee siis vähentää?

Näitä yhtymiä on maassamme kymmeniä ja niiden johdossa siis tuhansia ihmisiä, jotka eivät paranna yhtään potilasta. Olkoonkin., että suurin osa näistä ihmisitä on luottamushenkilöitä, mutta jos tulos on mätä ja tärkeimmältä osaltaan huonosti toimiva niin nekin rahat menevät hukkaan. Palataan siihen myöhemmin.

 Potilaana olen erittäin huolestunut lääkäreiden työviihtyvyydestä.

 

 SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….

 Osa 3: Onko sairaanhoito organisoitu tehokkaasti ja oikein?

Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.

Lääkäreillä oli liian vähän aikaa potilaille. Onko sairaanhoito oikein organisoitu?

Vähäisen kokemukseni pohjalta uskallan väittää, että palvelu on ratkaisevasti huonontunut. Edellisellä kerralla sain tietää, minkä minua epäiltiin vaivaavan ja mitä minulle tehtäisiin. Tällä kerralla ei minulle ole kerrottu vieläkään ja lähes kuukausi on kulunut. Olen itse selvittänyt vaihtoehdot. Ne ovat pelottavat. Insinöörinä en pysty eliminoimaan poissuljettuja vaihtoehtoja. Mikä on vikana. Tuntuu kuin perusoikeuksiani loukattaisiin. Aloitetaan selvitytyö perustuslaista.

 6§ (osin)

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Eihän se käytännössä näin ole. Sairaat asettuvat eri asemaan asuinkuntansa varallisuuden ja poliittisten voimasuhteiden mukaan. Rikkooko se perustuslakia? Mielestäni kyllä, mutta en tiedä kenenkään muun niin väittäneen.

 10§ ( osin )

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Tämä on vähän vaikeampi juttu. Jos kerrot lääkärille kolmen huonekaverisi kuullen sairastaneesi neekerisankkeria. Onko se perustuslain mukainen viesti? Ei se mukavaa silti ole.

 19§ ( osin)

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

No niin. Oletusarvo tietenkin on, että se minkä katsottiin riitäväksi tasoksi 1993 -  keskellä lamaa - olisi tämän päivän minimi. Ei se vaan niin ole. Taso on huonompi.

Perustuslain perustella nykyjärjestelmä rikkoo pykälää 6 mielestäni kiistattomasti. Miksi sairaanhoito on delegoitu kunnille, joilla on vaihtelevat taloudelliset resurssit. Mitä siis perustuslaki sanoo kunnallisesta itsehallinnosta?

 121§ ( osin )

Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto

Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.

Eduskunta tukee ei-omavaraisia kuntia valtionosuuksin. Ulkopuolisesta tuntuu, että nämä rahat tulevat kuin palkanmaksu neuvostoliiton loppuvuosina – alhaisina ja vähintään kuusi kuukautta myöhässä. Köyhät kunnat siis velkaantuvat edelleen, kunnallisveroprosentit nousevat ja tyytymättömät asukkaat muuttavat etelän omavaraisiin taajamiin. Näissä työttymyys kasvaa ja kuntatalous heikkenee. Pienen kunnan omavaraisuus katoaa yhden dialyysipotilaan aiheuttamien kulujen vuoksi. Kuitenkin viime kädessä eduskunta on vastuussa kansalaistensa hyvinvoinnista. Miksei se sitten ole suoraan sosiaali- ja terveysasioista vastuussa? Kuinka mukavaa olisikaan valita ehdokkaansa hänen toteutuneen äänestämiskäyttäymisensä perusteella. Sen pelossa sairaanhoito lienee delegoitukin kunnille.

Onhan se helppo arvostella voidaan sanoa. Niin on, mutta minullapa on ehdotus. Kas näin:

 1.    Kuntien vastuu sosiaali- ja terveydenhoidosta siirretään; päätösten osalta eduskunnalle ja toteuttamisen osalta sosiaali- ja terveysministeriölle.

 2.    Maa jaetaan loogisiin alueisiin, joille pystytään asettamaan yhdenmukaiset laite- ja henkilöresurssit ja sopimaan alueidenvälisestä työnjaosta.

 3.    Kullakin alueella on hallitus ja sosiaalitoimenjohtaja ja terveystoimen johtaja. Johtajat ovat ammattijohtajia. Minimivaatimus on kyky johtaa yli tuhannen henkilön organisaatiota. Voi se johtaja olla lääkärikin. Hmmm…

 4.    Johtajien apuna ovat johtoryhmät. Tänne voi päästä jo monikoulutettu lääkärikin edellyttäen, ettei hän vastaa ainakaan taloushallinnosta, rakennusinvestoinneista eikä materiaalitoiminnoista.

 5.    Jokaisen yli sadan henkilön yksikön johtajana tulee olla ammattijohtaja. Lääkärikin käy, on jopa suositeltava, jos läpäisee testit.

 6.    Suorittavalla tasolla on lääkäri parhaimmillaan ja koulutustaan vastaavassa työssä. Prioriteeti olkoon potilaissa. Muita asioita hoitakoot sairaanhoitajat ja merkonomit.

 7.    Laatukriteerit säätää eduskunta lailla. Kuluja säännellään laatukriteereitä muuttamalla. Äänestäjät valitsevat omaa näkemystään vastaavat kansanedustajat.

Kaikkien alueiden hallituksen puheenjohtajien työhuone on ministeriössä. He laativat eduskunnalle esityksen maan koko sosiaali- ja terveydenhuollon strategiasta ja välittävät tiedot alueellisten johtoryhmien toimintasuunnitelmista ja edellisen kauden toteutumista eduskunnalle.

No niin. Lasketaanpa:

Päijät-Hämeessä on hallinnossa yht. minimissään                                    134 hlöä

eikä yhtään sairasta ollut hoidettu

Jos alueita 20 niin yhteensä Suomessa                                                              2680 hlöä

Uusi malli ( 20 aluetta, hallitus a 10, johtoryhmät a 15 ja loppu suorittavaa porrasta )              500 hlöä                                         

 Säästö                                                                                                                   2180 hlöä

Kaiken esitetyn perusteella totean, että terveydenhuollon palvelut ovat huonontuneet. Onko muita mittareita kuin oma henkilökohtainen käsitykseni? No onhan niitä: Kelan hyväksymät taksat lääkkeistä ja lääkärikäynneistä ja laboratoriokuluista ovat loistavat 60% hyväksytyistä taksoista. Hienoa, loistavaa ja ainutlaatuista maailmassa. Se määritellään oikein laissa. Taksat on  tosin viimeksi päivitetty parikymmentä vuotta sitten. Kuinkahan silloin oli varaa? Nyt pitäisi olla enemmän!

 Potilaana olen erittäin huolestunut lääkäreiden työviihtyvyydestä

 SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….

Osa4: Kolmen kuukauden kuluttua…….

Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.

Olen nyt ollut kotona lähes kolme kuukautta. Lähtiessäni kotiin kaikkien tutkimusten tulokset eivät olleet selvillä. Lääkärin piti soittaa tiettynä päivänä jatkotoimenpiteistä. Ei soittanut. Seuraavana päivänä soitin itse ja törmäsin muuriin. Lääkärille ei yhdistetty vaan luvattiin jätää soittopyyntö. Odotin puolitoista viikkoa ennenkuin lähetin sähköpostin kaikille tapaamilleni lääkäreille kysyen kokeiden tuloksia, diagnoosia ja jatkotoimenpiteitä. Yksi vastasi olevansa lomalla. Lopulta minulle soitti lääkäri, jota en ainakaan muista tavanneeni. Siis jo seitsemäs. Oli vaan pahoillaan ja lupasi soitaa seuraavana päivänä jatkotoimenpiteistä. Soittikin ja sanoi, että tulen saamaan kutsun jatkotutkimuksiin. Odottelin taas ja lopulta taistelin tieni hoitajamuurin läpi ja sain lääkärin puhelimeen. Oli taas pahoillaan. “ Sihteeri “ oli muka mokannut.

Jatkotutkimuksissa mokasi laboratorio. Niiden munakello ei toiminut. Toimin itse kun tiesin netistä, että toinen näyte piti ottaa puolen tunnin kuluttua. Tuloksista soitti lääkäri keskelle 60-vuotisjuhlani hulinaa. Määräsi lääkettä ja jatkotutkimuksia.

Kävin tänään antamassa verinäytteen. Kuvittelin, että minulta otettaisiin myös se näyte, jonka takia minua tutkitaan ja jonka poikkeavuus voisi saattaa minut koomaan. Ei puhettakaan. Insinöörinä pidin loogisena, että sitä arvoa tulisi haukkana seurata, jotta tiedettäisiin lääkityksen vaikutus. Olen varmaan väärässä. Eihän keskussairaala voi hukata “punaista lankaa”. Eihän??

Odotan jännittyneenä huomista kuvausta. Mitenkähän se möhlitään? Sairaalassa eri osastot keskittyvät vaan omaan tehtäväänsä. Niiltä on turha odottaa tietoa. Hoitavan osaston lääkärien kanssa ei ole ollut yhtään keskustelua, jossa asiaani, oireitani ja jatkotoimenpiteitä olisi huolelliseti käyty läpi. Itse olen kaiken sairaudesta nyt tietämäni netistä kaivanut esiin. Se voi olla väärää ja vaarallista tietoa.

En todellakaan usko, että kohdallani tapahtuneet asiat ovat ainutlaatuisia. Tapahtuneet unohdukset ja mokat sattuvat varmasti monelle muullekin. Todennäköisimmin lähes kaikille. Erityisen huolissani olen niiden potilaiden puolesta, jotka sairautensa tai kykyjensä puolesta eivät pysty etujansa puolustamaan.

Katsokaapa uudelleen sitä kehittämääni kauhuliikeideaa ja mitä kirjoitin toiminnan kehittämisestä. Muutosta odotellessamme: Ottakaa itsellennne kaikenkattava sairauskuluvakuutus ja hoidattakaa itsenne Sveitsissä tai muussa hyvinvointivaltiossa tai pysykää terveenä!!  

Kokeet on nyt käyty. Ja jälleen VIRHE, MOKA JA MUNAUS. En tiedä vielä oliko kyseessä systeemivirhe vai palvelumoka. Kuitenkin möhläys. Sain kutsun vatsan tietokonetomografiatutkimuksiin ohjeineen. Edellisenä päivänä otettiin labrassa asianmukainen kreatiinikoe, joka ainakin aiemmin oli ollut rajoissa. Ohjeen mukaan tankkasin juomalla vettä ja odotin varjoainetta. Kaapin kokoinen hoitaja tälläsi minut koneeseen ja sanoi tehtävän munuaiskuvauksen ( ei siis koko vatsankuvausta ). Ensin otettaisiin yksi kuvaus ja seinän takana oleva lääkäri päättäisi varjoaineen tarpeesta ennen toista kuvausta. No otettiin sitten kaksi kuvausta peräperää. Ei varjoainetta.

Kun luottamus lääkäreiden työmahdollisuuksiin oli jo aiemmin kadonnut, koitin kysyä komuutilta eikö varjoainetta voitu käyttää, vai ei tarvinnut käyttää. Kolossi ilmoitti tietojen tulevan lääkäriltäni ja seisoi pitämässä ovea auki poistumistani varten. Tekee varmaan firaabelina hommia yökerhon portsarina.

Olin jo etukäteen netissä tutustunut  kutsun mukaiseen tutkimukseen ja nähnyt jopa otettuja kuviakin. Moka oli joko väärien ohjeiden antamisessa ( systeemivirhe ) tai jos lääkäri oli hetkessä todennut, etteivät munuaiseni kestä varjoainetta, olisin taatusti halunnut kuulla siitä heti. Jälkimmäinen on se palveluvirhe. Olenhan sentään toimintokäsikirjan mukainen asiakas. Vai olenko ???

Lääkäri soittaa maanantaina ( jos ehtii/kautta muistaa ). Olen kirjoittanut  sitä varten pitkän kysymyslistan. Jos vastaukset ei tyydytä, niin tämä juttu voikin siirtyä “pöytälaatikostani” julkiseksi. Alkaa vittu jurppia. Ei lääkärit, vaan ne 134 kusipäätä ja eduskunta, jotka luovat edellytykset lääkäreiden toiminnalle esimerkiksi sulkemalla ne säteilyseinän taakse pois kohtaamasta potilasta.

Soittihan se lääkäri. Tuplasi lääkeannostuksen lähettämättä uutta reseptiä. Hankaluuksia apteekissa ja KELA-korvauksissa. Joutui uusimaan apteekin pyynnöstä reseptin, jonka olisi voinut korjata elokuun peruuntuneessa tapaamisessa. Kansantalouden kannalta kallein vaihtoehto totetui jälleen.

Eikä tässä vielä kaikki. Kertoessani, että minulla on kysyttävää, selvästi stressaantunut puhelinlääkäri vastasi, että hänellä on kymmeniä puheluita hoidettavanaan vielä tänään ja kieltäytyi vastaamasta. Oleellisin kysymykseni olisi liittynyt siihen, miksi yksi – nettiopiskeluni perusteella oleellinen  - tutkimuslinja oli jätetty tekemättä. No, olisihan se ollut tietysti kalleinkin. 

Kun pato murtuu, niin silloin sekin ylilääkäri, josta asiaa sivunneiden henkilöiden suosittelusta huolimatta jätin tekemästä valitusta epäilemäni laittoman piristeen käytöstä krapulansa hoitoon, tulee saamaan osansa. Tässä samassa sosiaali- ja terveydenhoidon yhtymässä! Teksitikin on jo valmiiksi hahmoteltu sairauspäiväkirjaani  Jätin aikanaan valittamatta, koska tiesin vastaisuudessakin joutuvani käyttämään saman yksikön “palveluja”. Pelkäsin kollegiaalista solidaarisuutta. Nyt kun voin jo todeta vian olevan valtiollista tasoa, saatankin käyttää viimeiset 3-4 viimeistä vuottani tehdäkseni asialle jotakin. Perussuomalaisia en silti koskaan äänestä.

Valtapuolueiden on tehtävä jotakin muuta, kuin pakottaa kuntia yhteenliittymiin! Kyllä potilaat ja vanhukset tietävät. Katsokaahan väestön ikärakennetta Tilastokeskuksen sivuilta. Sen perustella noin puolen äänioikeutetuista tulisi olla huolissaan omasta tai vanhempiensa terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta. Kun ne saa herätyksen, niin ei enää sallita eduskunnan törsäilyä itseensä ja kulttuuriin, jota Lipponenkin estottomasti puolustaa. Eihän sen tarvitse enää yrittää, kun on jo eläkkeellä eduskunnasta. Tehdään seuraavista valtiollisista vaaleista infrastruktuuri-, koulutus-, sosiaali- ja terveydenhoitovaalit. Kaikki muu on toissijaista ja väistyvää. Lamasta asti on ollut päinvastoin. Sitä on saatu jo kylliksi! Jo riittää idiootit!

Perustavaa laatua ja kokoluokkaa oleva kysymys on: kuinka meillä on varaa taistella ilmastonmuutosta vastaan ( vain yritysten ja kansan rahoilla) turvataksemme tulevien sukupolvien elämä ja jättää vanhukset ja sairaat, tiet rautatiet, sähköverkko ja energiansaanti hoitamatta ? Vain utopisti voi sanoa, että meillä on varaa kaikkeen. Realisti miettii prioriteetit uudelleen! Varsinkin kun on julkisen sairaanhoidon myllyyn kerran tai pari joutunut.

Voiko hädänalaiseen tilaan joutunutta tolkuissaan olevaa ihmistä kohdella näin ? Entä fyysisesti heikkoa mutta teräväpäistä vanhusta ? Puhumattakaan dementikoista. Ei, ei ja ei sanoo kansa, poliitikot sanovat myös ei, mutta tarkoittavat KYLLÄ. Sairasta narsismia!!!

Pitkään aikaan ei ole tullut tuntojaan puretuksi tässä dokumentissa. Vaan googlatkaapa Roadmaster48-blogia. Varsinkin “Häväistyskirjoitus” osiota.

Nyt mennään joulukuussa 2008. Kymmenen kuukautta on kulunut ja saman verran ovat vanhentuneet suurin osa niistä laboratoriotutkimuksista, jotka minulle kalliilla rahalla oli tehty sairaalassaoloaikanani. Edellisen tarkastuksen lääkäritapaamisineen piti olla elokuussa. Kun ei kutsua kuulunut soitin ja kysyin milloin se tulee. Sanottiin, että toinen lääkäri on jäänyt eläkkeelle ja asiani viivästyy pari kuukautta. Ahaa, siis lokakuulle ! Ja nyt mennään joulukuussa !

Ei se minulle enää mikään uutinen ollut. Säännöllisen epäsäännöllisesti tarkastin PHKS:n avoimet virat. Ne aiemmin mainitut 134  päättäjää olivat päättäneet olla palkkaamatta ketään eläköityneen tilalle – virka ei ollut avoinna. Ovat varmaan ylpeitä säästöpäätöksestään. Kusipäät.

Olen muiden sairauksieni vuoksi tavannut erikoislääkäreitä yksityisellä lääkäriasemalla. Osittain samoja, jotka tekevät leipätyönsä keskussairaalassa. Vaivihkaiset kyselyni ovat vahvistaneet epäilyni. Töitä on liikaa. Yksi jopa kertoi purkavansa stressiään yksityisvastaanotollaan, koska saa itse määrätä ajankäytöstään. Muutenkin empaattisin rahalla ostamistani lääkäripalveluista eikä veloita käyttämästäni yliajasta.

Konsulttiraportissa tärkeintä on valmisteleva osuus. Tässä sitä on tehty jo kolmattatoista sivua. Johtopäätökset on esitettävä iskevän ytimekkäästi. Tähän tapaan:

 JOHTOPÄÄTÖKSET

Kunnat (kuntayhtymät) joutuvat tarjoamaan palveluja, joita he eivät halua myydä ja joita asiakkaat haluaisivat/ovat pakotettuja ostamaan, mutta eivät voi, kun niitä ei ole tarjolla.

Palveluja ei ole tarjolla, koska ammattitaitoisia resursseja on kuntataloudellisista syistä liian vähän, eikä niiden vähienkään resurssien anneta toimia eettisten näkemystensä mukaisesti.

Työviihtyvyyden puute tulee ajamaan parhaat resurssit pois julkisesta terveydenhuollosta. Ei rahan takia, vaan eettisitä syistä: Tehdä työnsä oikein ja hyvin, ansaita asiakkaan arvostus työtään kohtaan ja jaksaa motivoituneena puurtaa aina ansaittuun eläkeikään asti. Sen ylikin, parhaassa tapauksessa.

Jos hallitus ja eduskunta eivät puutu asiaan nyt, vastaavat suuret ikäluokat äänestämällä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos sekään ei auta tehdään Thaimaan tavoin. Valtio halvaantuu.

Viitaten blogini “Häväistyskirjoitus” osioon en usko poliittisen päätöksenteon ratkaisevan ongelmaa ilman suurta ja näyttävää kriisiä.

Kriisin syntymistä pitää siis nopeuttaa !

Vastoin yli 30-vuoden kriisiyritysten parissa hankkimaani kokemusta ja suorittamiani toimenpiteitä kohtaan, jotka useimmiten perustuivat havainnolle, että “tuotannon vauhti on kuin hidastetussa filmissä“  ovat sympatiani ylikuormitettujen lääkäreiden ja sairaanhoitajien puolella. Nyt ei saneeratakaan duunareita. Nyt vaaditaan poliittista vastuuta. Ja se tehdään näin edes rikkomatta hoitohenkilökunnan eettisiä normeja:

 TOIMENPIDE-EHDOTUS

 Italialainen lakko. ( www.wikipedia.fi ) Jos sekään ei auta niin onhan saunan takana jo vanhat maatuneet...

_

 

 

 

 

 

 

KUN PUHTI VÄHENEE, NIIN TARINAT KEVENEE

Varmin tapa saada potkut on laskea nokkelaa leikkiä - vetää tarinaa - ( siis ilman mitään todellisuuspohjaa ) omista esimiehistä tai firman arvovieraista.

Joskus tilanne on niin houkutteleva, ettei sitä voi jättää käyttämättä. Tilaisuuden arvohenkilöt ovat vaan niin omahyväisiä mulkeroita, ettei niitä voi olla näpäyttämättä. Varmasta lopputilistä huolimatta teet sen silläkin uhalla, että lapsesi jäävät ilman Tutteliaan ja perheen vanhemmat joutuvat syömään salakoita ja särkiä. Tuottopuolelle jää vain se, että kaikki paikallaolijat saavat unohtumattoman muiston. Itse asiassa todellinen "win-win"-tilanne! Eikö? No, sitähän ei voi kokeilematta tietää.

Hankkiudu - tai ajaudu - tilanteeseen, jossa joudut vetämään illan ohjelmaa. Jos jännittää niin ota shotti tai pari haistellasi illan teemaa alkupalojen aikana. Selväksihän se tuli: arvohenkilöt ovat omahyväisiä mulkkuja ( K-kauppiaita, optiomiljonäärejä, hautausurakoitsijoita, bensakauppiaita, lääkemyyjiä, jne. ). Ainahan ne ovat.

Paistin jälkeen olet kypsä jatkamaan jo orastavalla polullasi. Kilautat lasiasi ja aloitat puheesi, joka ei suinkaan ole se puhe, jota olit luonnostellut viimeisen viikon aikana. Olet siis tietoisesti niin kyrpiintynyt vieraisiisi, että haluat nolata ne, sekä johtajiensa kautta, että ryhmänä. Aiot asettaa ne sellaisen kysymyksen eteen, johon ei voi vastata oikein. Tarinan ydin on aina sama. Viitekertomuksen määrää arvovieraiden joukon kokoonpano. Suhtaudu tehtävääsi vakavasti, Jos epäonnistut joudut jatkamaan paskamaisessa tehtävässäsi hamaan eläkeikään!

Opetukseksi kuvitteellinen esimerkki: Suolakurkkuviipaleita valmistava työnantajasi on päässyt monikansallisen HesDonalds franchising-ketjun kotimaiseksi tavarantuottajaksi. Sinut on määrätty isännäksi yrittäjien kokoukseen. Lähinnä laskun maksajaksi, koska kauppaahan käyt vain pääkonttorin miesten kanssa.

Avaat puheesi yrittäjyyden merkityksestä yhteiskunnalle. Jatkat kertomalla kuinka vaikeaa oli läpäistä ne hygienia- ja laatuvaatimukset, jotka HesDonalds-ketju kansainväliseti vaatii kauppiailtaan ja tavarantoimittajiltaan. Käännyt kauppiasyhdistyksen puheenjohtajaan päin korostaessasi ketjun arvoja: hygieenisyys, tuoreus, maku ja liiketoiminnan transparenttisuus (avoimuus). Saat puheenjohtajan sympatiat, veikkei hän transparenttisuudesta ilmiselvästi mitään tajuakaan.

Firmasi auditoinnin yhteydessä kerrot saaneesi tarkastajalta luottamuksellisia tietoja. Hygienia oli parina viime vuonna alentunut. Varsinkin HesDonalds-yrittäjien kynnenalusista olivat tarkastajat havainneet ihmeellisyyksiä. Ketjun arvoista huolimatta et halua mennä asiassa pidemmälle. Odotetusti porukka vaatii ketjun arvoihin perustuvaa avoimmuutta ja "joudut antamaan" periksi. Yes! Homma on paketissa!

Kerrot vaivaantuneena saaneesi tietää, että kun kauppapaikkojen suihkutilat oli pantu valvontaan ( toki lakien puitteissa ), niin oli havaittu puolen yrittäjistä laulavan ja toisen puolen pesuvesistä taas löytyneen siemennnestettä. Kansainvälinen psykologiryhmä ratkaisi siemennesteasian rutiinilla; puolet runkkasi. Sitähän sattuu. Ongelma oli sen toisen - laulavan - puolikkaan kanssa.

Tässä vaiheessa armeijan oppien mukaisesti varmistat suojatun vetäytymistien asemastasi ennenkuin kerrot, että omituisuus piilee siinä, että maailmanlaajuisesti puolet HesDonalds-kauppiaista laulavat suihkussa aina samaa laulua. Siis kaikki samaa säveltä omankielisillä sanoillaan. Käännät katseesi taas puheenjohtajaan, jonka kasvoilta heijastuu edelleen sympatiaa mutta myös uteliaisuutta.

Kysyt viattomana: " Tiedättekö, mikä se laulu on ? "

JUOVUSKISSA

Kun ystävien kanssa on avattu pullo seuraa siitä väistämättä hyvän hutikan hetki. Hyvä hutikka on sellainen, että sen aikana kerrotaan ja kuullaan parhaat jutut ja vitsit, jotka eivät vahingossakaan loukkaa ketään seurueessa eikä sen lähipiirissäkään. Kaikilla on vilpittömän hauskaa. Niilläkin, jotka työn, levon tai sairauden vuoksi eivät voi osallistua lasin kallisteluun. Autonkuljettajakin osallistuu hauskan pitoon ilman viinan tippaakaan.

Hyvä hutikka on myös luova ja aikaansaava. Hyvän hutikan avulla on rakennettu vesijohtoja ja ruopattu veneväyliä. Hyvän hutikan aikana ei voi tapahtua mitään, mitä pitäisi jälkeen päin katua.

Hyvään hutikkaan liittyy myös perinteitä. Ruotsinkielesillä snapsilaulut. Itse muistelen jo katoavaa kansanperinnettä; toinen toistaan nokkelimpia tulitikkuvitsejä. Colt-sytkärit lopettivat ne samalla teholla kuin Pekka Puska rasvan ja suolan käytön Pohjois-Karjalassa. Voiko Joensuussa enää olla hyvää hutikkaa? Eihän ne enää saa kunnon ruokaakaan! Kansanperinnettä ovat lisäksi vielä sanaleikit, joista myöhemmin.

Hyvä hutikka on kansallinen voimavara. Se pitäisi suojella! Naturaanko? No ei, nehän saavat kicksinsä cannabis-ruohosta ja exstaasinapeista.

Me pullon veljet haluamme nauttia elämästä pitkittämällä ja yhdenaikaistamalla hyvän hutikan hetkeä, joka lähes aina päättyy örvellykseen, naapurin vaimon vikittelyyn, tappeluun tai miessurmaan. Onko hyvä hutikka siis vain edeltävä välivaihe väkivallalle? Osaamattomissa käsissä kyllä! Juhlat pitää lopettaa todellisen ilon ollesa ylimmillään. Miten se tehdään?

No, ratkaisuhan löytyy tietysti saksalais-protestanttisen metodin avulla. Laaditaan määritelmä ja luodaan DIN-standaedin mukaiset testit. Ihan helppoa. Tätähän sakemannit on tehneet satoja vuosia. Ihmisen rotuominaisuuksista kurkun käyryyteen. Hyvin sinne hutikkakin mahtuu.

Tässä luonnokseni:

Määritelmä: Hyvän hutikan luovuuden ja tuottavuuden kannalta tulisi sen ajallisesti kestää mahdollisimman pitkään,

Ajallisesti hyvä hutikka alkaa siten, että joukko on koolla ja tietää pullon/pullojen avautuvan ennen pitkää. Tämä vaihe on riskitön ja sitä tulee pitkittää kuten siemensyöksyä. Meno on keveän letkeää ja harmitonta. Loistoaikaa, joka päättyy jonkun esityksestä tehtävään pullon avaamiseen. Avauksen esittäjä on myös se potentiaalisin örveltäjä!

Ajallisesti hyvä hutikkahetki päättyy ensimmäiseen örvellykseen, joka tavallisimmin kohdistuu johonkin seurueen jäseneen tai hänen lähipiiriinsä. Irtautumisen aika ja hyvän hutikan loppu, josta seuraa väistämättä kädenväännön tai muun machoilun känni! Voi Sinua, jos olet illan isäntä!

Hyvän hutikan onnistumisen turvaamiseksi on laadittu kolme standardia, jotka perustuvat suomalaiseen kansanperinteeseen. Ne perustuvat ihmisen puheilmaisun muutoksiin humalan eri vaiheissa. Standardit ovat:

1. Pääsytesti 2. Viihtyvyystesti 3. Lopetustesti

1. Pääsytesti: Testattavan on lausuttava lause " Yksikseskös yskiskelet" virheettömästi viimeistään kolmannella yrittämällä. Ensimmäinen virhe menee hämmästyksen piikkiin, toinen nipinnapin hyväksyttävien pohjien tiliin, kolmas virhe on isännän ongelma, johon tämän standardin laatimisen toimeksiantaja ole antanut tehtäväksi ratkaisua.

2. Viihtyvyystesti: Potentiaaliset örveltäjät tulee testata hyvän hutikan aikana ja hyväksytyn pääsytestin jälkeen. Taas on selkeästi lausuttava lause " vehiisi hihisi sihissä " virheettömästi ja vimeistään toisella yrittämällä. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen on testaajan soitettava testatun vaimolle, äidille tai rekisteröidylle samaa sukupuolta olevalle puolisolle.

3. Lopetustesti: Lopetustestissä ensimmäinen epäonnistuminen muuttaa hyvän hutikan örvellykseksi. Yhtäään virhettä ei sallita. On lausuttava kerralla oikein: " Vesihiisi sihisi hississä " . Epäonnistunutta rankaistaan lepositeellä eli pakkaopaidalla.

Lähden tästä Brysseliin lobbaamaan esitystäni direktiiviksi. Sakut saan puolelleni soveltamani saksalais-protestanttisen metodin avulla. Loppu lienee vaan tavanomaista uhkailua, kiristystä ja lahjontaa.

Niille, joille hyvän hutikan normit eivät aukene on minulla neuvo: Pussatkaa persettänne hyvästiksi hyvälle hutikalle ja ryypätkää yksin !

SAPETTAVAT SISÄTAUDIT

Päiville.

Yksinäinen Matti V oli ylittämässä Saharaa kamelilla. Kului pari viikkoa ja mies astui kamelin taakse ja yritti seuraavat kaksi viikkoa tavoittaa naaraskamelin hunajapurkkia onnistumatta siinä. Kolmannella viikolla kohtasivat janoisen Marilyn Monroen dyynin laidalla. MM lupasi tehdä mitä tahansa päästäkseen takaisin sivistyneeseen maailmaan. Matti V: " Pidätä tätä kamelia hetki paikallaan ".

Matti V oli fiksoinut ajatuksensa kamelin pilluun. Jyrki K ja Jutta U johonkin muuhun yhtä turhaan verrattuna siihen, mitä kansalaiset toivoivat 1980-luvun lopun lähtökohdista alkaen, josta palvelut ovat heikenneet kaikilla sektoreilla.

Ennen vanhaan sairastuneet kuolivat, koska pelastavaa hoitoa ei ollut tiedossa. Tänään tiedetään, mitä pitäisi tehdä ja vieläpä miten edullisemmin voidaan aiemmin kuolettava tauti parantaa. Vaan niin ei kuitenkaan tapahdu!

Aiemmin olen kirjoittanut omasta sisätaudistani. Viimeinen tsekki piti olla elokuussa. Soitin ja kysyin elokuun lopulla. Hoitsu ilmoitti, että poliklinikan toinen lääkäri on jäänyt eläkkeelle ja asiani viivästyy vähintään kaksi kuukautta. Tullaan marraskuuhun. Haloo !

Vanhasta viisastuneena olen säännöllisesti seurannut onko ko. virka ollut avoimena. Eipä tietenkään. No toivottavasti siellä jatkaa se viimeinen mohikaani - Ilvesmäki - siis se lääkäri, joka hoitaa sairauttani koskaan tapaamaatta minua. Miehen pitäisi tehdä kahden työt. Joutuu ohjailemaan yksin kuolevien virtaa; priorisoimaan. Paska homma, josta poliitikot eivät ole valmiita ottamaan vastuuta eivätkä esittämään toimivaa ratkaisua.

Ennen paskaa lapioimaan joutuivat kouluttammattomat, nyt lääketieteen lisensiaatit! Ei ne jaksa pitkään!

Itse olen lähinnä huvittunut sisätautini osalta, siitä huolimatta , että se voidaan hoitaa. Olisi jopa onni kuolla hyponatremiaan keuhkoahtauman sijasta. Vaan nämä sappivaivat panivat taas näppini liikkeelle. Niitä on tänä vuonna ollut lähipiirissä kaikkiaan kolme. Ne kaikki on onnistuttu sössimään. Potilaat ovat onneksi hengissä, mutta kalleimman vaihtoehdon - avoleikkauksen - kautta. Yhdessä tapauksessa dianoosi oli väärä. Kaksi muuta tulehdutettiin jonoon. Päiväkirurgisesta tähystyksestä tehtiin kolmipäiväinen avoleikkaus !! Kallein vaihtoehto!! Ei se ole lääkärien syy. Poliitikot ovat ratkaisseet ongelman muuttamalla Hippokrateen-/lääkärinavalan vapaaehtoiseksi, eikä heillä tietenkään ole mitään tekemistä ihmisten tuskien kanssa.

Veikkaanpa, että lähivuosina kalliilla koulutetut ja erikoistuneet lääkärit karkaavat maasta; eivät niinkään rahan, kuin lääkärinetiikan perään.

Sotilasvala, tuomarinvala, poliisinvala, Hippokrateen-/lääkärinvala, todistajanvala; jotenkin ne ottaa vakavasti. Jonkin rikkomisesta voi saada jopa vankeustuomion. Poliitikon valaa ei ole ole olemassakaan. Ministerin vala on juridinen ja uskonnollinen vitsi ! !

Onneksi poliitikkojen liikkeet ovat niin hitaita, että vielä annetaan kipulääkkeitä kun itse poistun tästä elämästä. Tavoitteellisesti olen etuilemassa suurten ikäluokkien kuolinjonossa!

HÄVÄISTYSKIRJOITUS

Äänestäjien mielestä kuntavaalien keskeisimmät aiheet ovat terveyspalvelut ja vanhustenhuolto. Kerrankin kansa on oikeassa! Eikä mikään ihme, koska he elävät näiden asioiden keskellä. EU, Nato tai USA:n talous - jopa ilmastonmuutos - ovat etäisempiä.

Kansa on myös väärässä liittäessään toiveensa kuntavaaleihin; eduskunnassahan suuret linjat vedetään. Sain hengenheimolaisen yllättävältä taholta. STAKES, jota aikaisemmin olin pitänyt hinttipuliporukkana, kunnostautui tutkijaprofessori Matti Rimpelän suulla televisiossa Kauhajoen tapahtumiin liittyen. Totesi - hienosti sanansa asettaen - vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista kuuluvan valtiolle, joka delegoi ne kunnille 90-luvun alussa ja kuntien "yrittelevän" parhaansa, mutta palvelujen huonontuneen kauttaaltaan ja olevan tasoltaan erilaisia kuntakohtaisesti. Siis samoin kuin aiemmin olen kirjoittanut. Aamen. Näin lausuessaan asiantuntijan ruumiinkieli viestitti huvittuneisuutta valtiovaltaa kohtaan ja huolettomuutta omasta tulevaisuudestaan. On varmaankin vakuuttanut oman terveys- ja vanhuusturvansa eduskuntaa vastaan. Toisin kuin kolme-neljä miljoonaa suomalaista, jotka uskoivat 90-luvun alussa hyvinvoinnin vain paranevan. Aloin miettiä asioita uudesta vinkkelistä.

Tottahan toki eduskunnassa tiedetään palvelujen huonontuminen. Tottahan tiedetään, että edes välttävä apu palvelujen laatuun saataisiin kuntaliitoksilla. Tietenkin ymmärretään, että sivistys- ja hyvivointivaltion tärkein mittari ei ole menestyminen Pisa-tutkimuksessa, vaan siinä miten kansakunta pitää huolta vanhuksistaan, sairaistaan ja syrjäytyneistään. Kuulostanko demarilta? Ja paskat; edelleen olen se sama perusporvari jonka arvomaailma perustuu 60-vuotiseen elämänkokemukseen.

Miksi siis tehdään toisin? Nyt alkaa blogin multimedia osuus. Googlatkaa hakusanalla "narsismi".

Olen aiemmin pohtinut tätä asiaa tehokkuuden ja talouden kannalta. Nyt hypätään psykologiaan! Kävittekö Googlessa; alkaako huimata?

Halutakseen eduskuntaan pitää olla narsisti. Päästyään sinne edustaja asettuu älyllisten ja narsististen kykyjensä mukaiseen arvojärjestykseen ryhmässään. Taitavimmat narsistit, joita ryhmissä on ehkä 3-5 päättävät, miten muiden narsistien pitää äänestää. On se kova paikka muille 15-40:lle narsistille. Pienemmillä ryhmillä

ei ole väliä. Vielä kovemmin siinä lyödään lättyyn demokratiaa. Voiko olla niin, että parikymmentä pahiten luonnehäiriöistä ihmistä päättää viiden miljoonan kansalaisen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta?

Turvatakseen paikkansa narsistien eturivissä seuraaviksikin kausiksi he myötäilevät mielipidetutkimuksia vastoin omaa näkemystään kaikissa niissä asioissa, jotka ovat kansan parissa etäisempiä ja arkipäivän elämän ulkopuolella ( Nato, Venäjä, ydinvoima, ilmastonmuutos jne.) osoittamatta todellista johtajuutta muissa kuin omaa etuaan koskevissa asoissa. Katsokaa uudelleen se "narsismi".

No mitenkäs ne takarivin edustajat sitten saavat kicksinsä? Kunnissa tietysti. Parempi olla suurin kala pienessä lammessa kuin pieni kala valtameressä. Siksi kunnat ei yhdisty! Hakusana: "narsismi"!

Narsismin äärimmäinen ilmentymä on psykopatia (täydellinen tunneköyhyys). Esimerkkejä: Hitler, Stalin ja Kauhajoen tappaja. Hyytävää!

Hävetkää siis kaikki kansanedustajat - nykyiset ja entiset - viimeisten 20:n vuoden ajalta. Hakeutukaa hoitoon, (eikun siihen hoitojonoon, jonka itse olette luoneet ) johon ilmiselvästi kuulutte!

HYVINVOINTIYHTEISKUNTA

Pekka Puska; mies joka tuhosi suomalaisen keittiön - Kansanterveyslaitoksen johtaja - tulisi lahjoittaa Suomen kehitysapuna mihin tahansa maahan, jossa elinajanodote on alle 55 vuotta. 55 vuotta on viimeistään se ikä, jolloin ihmiselle itselleen alkaa kertyä sairaiuksia ja hänen vanhempiensa osalle niitä on kasautunut enemmän kuin heidän jälkeläisensä omilta töiltään ja vaivoiltaan pystyvät hoitamaan . Yli 55 vuotias kaipaa enemmän sairaan- kuin terveydenhoitoa itsensä ja vanhemman lähipiirinsä osalta.

Parin vuoden sisällä yli 55-vuotiata on yli 55 % äänioikeutetuista - mahtava äänestäjäjoukko, joka voi nousta vanhakantaisista poliittisita kuopistaan yhtenä persoonana ajamaan omaa etuaan. Tekeekin sen varmasti, jos nykymeno jatkuu. Todennnäköisesti seuraavissa eduskuntavaaleissa. Minkä vuoksi?

Esimerkkejä:

Isovanhempani ( s:1897 ja 1901 ) menehtyivät parin kuukauden sisällä. Kumpikin liki 9-kymmppisinä. Vein ne itse sairaalaan, jossa oli enemmän imua kuin työntöä. Sairaalassa katsottiin, että olisi voitu ottaa jo aikaisemminkin, kun tiedettiin lopun lähestyvän. Kunnioittivat potilaiden elämänhalua. Ei jonotusta, ei ylipaikkoja huoneessa, ja lopun lähestyessä oma tila kuolevalle ja omaisille. Arvokas ja hieno lähtö hienoille ihmisille, jotka olivat eläneet itsenäisen Suomen kovimmat ajat.

Isäni kuoli noin kymmenen vuotta myöhemmin. Hänen lähtönsä oli hienosti hoidettu. Me kaikki lapset olimme paikalla eikä kipuja ollut ainakaan havaittavissa. Lähtö oli arvokas, mutta sitä edeltävät vuodet karmeita. Kaatuiluja kotona, täysipäisen ihmisen hoitoa sairaalan dementiaosastolla. Potilas itse keräili huonetovereitaan käytäviltä yövaellusten aikaan. Viimeiset vuodet vietti veteraanisairaalassa huonetoverinaan toinen sotainvalidi, päähän haavoittunut puhekyvytön vihannes. Itse osteli osakkeita pörssistä!

Tässä vaiheessa aloin pohdintani hyvinvointiyhteiskunnasta! Huolestuin, vaikka olin terve viisikymppinen.

Anoppi aloitti kaatuilemalla vanhustetalossa aina sekavana. Aina tarvittiin ammattiapua, kun ei kolmeen henkeenkään saatu jaloilleen, Sairaala hoiti virtsatietulehduksen, mutta alkavaa alzheimerintautia ei diagnostisoitu. Kaatui taas ja satutti itsensä niin, että SAI jäädä sairaalaan. Altzheimer oli pahentunut; luuli olevansa Viipurissa. Vaimolle soitettiin, että pitää valmistautua potilaan kotiuttamiseen. Tyrmistyimme!

Vaimolle tuli flunssa. Paheni päivä päivältä. Kuume heitteli 38-41:n välillä. Yritin soittaa terveyskeskukseen. Etsin keskustan numeron( Rautatienk 11 ). Soitin ja jonotin. Panin puhelimen kaiuttimen päälle parinkymmen minuutin jälkeen. Lopulta vastattiin. Kysyttiin osoitetta ja todettiin minun soittaaneen väärään numeroon; olisi pitänyt soittaa Harjun alueen numeroon. Kun totesin, että olen yhteydessä Lahden terveyskeskukseen ja, että Harjun alueella vastaa samanlainen sairaanhoitaja niin miksei voitaisi hoitaa tätä vähän nopeammin. Hoitsu ymmärsi ja jotenkin yhdisti minut ohi jonojen Harjun hoitajalle. Tuntui aluksi hienolta. Selitin toiseen kertaan vaimon oireet. "Sitä on liikkeellä. Odotelkaa pari- kolme päivää ja jos ei parane, niin varataan aika lääkärille." Ei tullut katsotuksi paljonko ne puhelut maksoi. Puolitoista tuntia siihen musiikin kuunteluun varmaankin meni!

Valvoin seuraavan yön. Vaimo korisi. Väliin valui hikeä - hetken päästä tärisi vilusta. Soitin kaupunginsairaalaan. Kerroin oireet jo kolmannen kerran. "No tulkaa tänne, niin katsotaan" oli epäröivä päätös. Talutin sekavan vaimon autolle ja ajoimme 300 metriä sairaalan päivystykseen. Vein hädintuskin jaloillaan pysyvän mummon suoraan pyöräpedille ja menin ilmoittautumaan. Luukulla olevaa hoitajaa kiinnosti vain se, kuka oli antanut luvan tulla sairaalaan. Soitteli ympäriinsä kunnes löysi etsimänsä. Pyysin katsomaan potilasta. Ei sopinut. Lopulta Mummo siirrettiin vastaanottotilaan ja tunnin päästä ambulanssilla keskussairaalaan. Keuhkokuume. En havainnut imua. Päinvastoin työntö oli tylyä.

Tätä ennen yksin palvelutalossa asuva täysipäinen äitini kärsi liikkumisen estävitä lonkkavaivoista. Kävi terveyskeskuksen kautta erikoislääkärillä, kuvattiin, tutkittiin ja ymmärsi olevansa leikkausjonossa. Odotti ja odotti. Alettiin ottamaan selvää ja todettiin ettei paikkaa jonossa ollutkaan. Olisiko ollut lääkärin virhe, tai kunnan säästötoimenpide. Onneksi oli rahaa. Leikattiin yksityisesti ja vanha liikkuu taas kuin kala vedessä jo viidettä vuotta.

Sairastuin itse. Aiemmasta viisastuneena menin suoraan yksityiselle erikoislääkärille. Kokeiden jälkeen ja sairasloman pitkittyessä sain lähetteen keskussailaaran poliklinikalle. Kokeet alkoivat klo 7.00. Päivä oli ylilääkärin ensimmäinen päivä kesäloman jälkeen. Tuli paikalle selittämättömästi 40 minuuttia myöhässä. Kävi selvästi ylikierroksilla, pastilli poskessa ja silmät pistävän kirkkaina. Amfetamiiniako? Entisenä konsernijohtajana olisin pannut alaiseni oitis sekä puhallus-, että verikokeeseen. Epikriisiä en koskaan saanut itse. Pyysin yksityilääkäriäni hankkimaan sen.

Vanha selkävaiva äityi pahaksi. Taas turha yritys terveyskeskuksen kautta. Tutkittiin yksityisesti ja pantiin leikkausjonoon päivystystapauksena. Kutsu leikkaukseen tuli alle kahden viikon. Menin keskussairaalaan, jossa todettiin suola-arvojeni olevan niin huonot, että minut siirrettiin sisätautiosastolle vajaaksi viikoksi, jona aikana ei käyty yhtään sairauteeni liittyvää asiallista keskustelua lääkärien kanssa. Sen sijaan jouduin kuuntelemaan yhden yön jonkun toisen kuolinkorinaa. Omaamani tiedot hyponatremiasta olen itse etsinyt internetistä.

Selkä on leikkaamatta ja hyponatremiaani hoitaa puhelimella lääkäri , jota en ole koskaan tavannut. Elokuussa piti olla seuraava kontakti. Kun ei kuulunut mitään, niin soitin . Viivästyy, kun yksi lääkäri on jäänyt eläkkeelle - vähintään kaksi kuukautta. Tätä ennen minut oli unohdettu kahdesti. Eikö hallinnossa tiedetty eläköitymisestä, vai eikö erikoislääkärit enää halua tulla töihin paikkaan, jossa on liikaa stressiä?

Tähän kun vielä todetaan, että Kela-korvausten taksat ovat kohta 20-vuoden takaa, niin kysyn:

MIKÄ VITUN HYVINVOINTIVALTIO?

EUROSOSIALISTIT ORWELL JA LIPPONEN

Sattuipa sopivasti samalla viikolla kahden lukeneneen (kirjaviisaan) sosialistin kirjat lukuvuoroon. Näin jälkikäteen vielä oikeassa järjestyksessä - siis siten, että ensimmäisen anti vaikutti jälkimmäisen lukemisen (tai oikeammin kirjoittajan) ymmärtämiseen. Suosittelen muillekin:

George Orwell (Eric Blair): KUN AMMUIN NORSUN ja muita esseitä. WSOY 1984. ( erityisesti essee: "Nationalismista", joka on kirjoitettu lokakuussa 1945: )

Paavo Lipponen: JÄRKI VOITTAA, Otava 2008.

Kirjaviisasten tekstiä lukiessa alkaa ensin kaivata ja sitten kiihkeästi etsiä kirjoittajien omia kuolemattomia viisauksia. Johtuneeko yli kuudenkymmenen vuoden aikaerosta, kirjoittajien sosiaaliseta taustasta ja elämänkokemuksesta tai sivistyksestä/älyllisyydestä, eroja löytyi. Tuomioni julistan myöhemmin.

Molemmat kirjoittajat ovat läpikäyneet klassisen peruskoulutuksen ja jatkaneet opintojaan maansa parhaimmistoon kuuluvissa yliopistoissa. Molemmat kapinallisina, vaikka Lipponen ei kirjassaan sitä myönnäkään. Orwell - vakaumuksensa mukaisesti - soti Espanjassa ja toimi poliisina Burmassa ennen kirjoittajaksi ryhtymistään. Vallan ja yhteiskunnallisen aseman tavoittelu näyttää minusta hänelle täysin poissuljetulta mahdollisuudelta sekä omasta halustaan, että lähtökohdastaan alemmasta sosiaaliseta luokasta aikansa Englannissa.

Lipposesta ei tarvinne paljon mainita. Nuorena puolueensa valinnut, viettänyt suojattua suomalaista sodanjälkeistä nuoruutta, saanut opiskelustipendin USA:han, tavoitellut ja saanut valtaa ja rakentanut itselleen kansainvälisen verkoston. Menestynyt hienosti ja päätynyt öykkäriksi, joka katsoo itse tärkeänä pitämiensä asioiden saavan maksaa veronmaksajille ihan mitä vaan. Molemmat ovat toimineet kriitikkoina kollegoilleen.

Orwellissa on tunnusomaista se, että hän on ankaran kriittinen omalle viiteryhmälleen. Lipponen on vahvasti fiksoinut itsensä olemaan paras vertaistensa joukossa, siis maailaman paras sosiaalidemokraatti. Ne julkidemarit, joiden kanssa olen itse joutunut tekemisiin ovat olleet vähemmän lukeneita, mutta paremmin Ay-liikeen kouluttamia työjarruja, joiden ansioksi voidaan laskea ainoastaan joidenkin teollisuusalojen kuoleminen tai halpatyövoimamaihin siirtyminen joitakin vuosia ennenaikaisesti. Muutama vuosi sitten olin valmis pitämään Paavo Lipposta valtiomiehenä, joka taloudelliset realiteetit oivallettuaan, johti maata oikeistolaisemmin kuin kukaan porvari ennen häntä ja raivasi todella tiensä EU:n ytimiin. Valtakirjalla, jonka antajat laulavat työväenlauluja ja kutsuvat toisiaan TOVEREIKSI! Ketähän tuli huijatuksi?

Orwellin esseestä en löydä asenteellisuutta hakemallakaan. En löytänyt Lipposenkaan kirjasta kahden ensimmäisen luvun aikana - ainakaan omiani enemmän. Mutta kolmannessa mätti jo pahasti. Ensin mies kieltää oman menneisyytensä; tervellä itsetunnolla varustettu Lipponen olisi todennut kylmän rauhalliseti olleensa puolueensa vasemmalla laidalla nuoruudessaan, siksi, että nuorena ollaan radikaaleja. Toisekseen kieltää koko vasemman laidan olemassaolon ja samalla aukeamalla puhuu puolueen vasemmasta laidasta. HÄH?

Se suurin asenne on piilotettu sitten sanahelinän sisään En voinut välttyä saamasta vaikutelmaa, että sosiaalidemokraateilla olisi ollut varma näkemys viimeistään talvisodan jälkeen siitä, missä Suomi on 2000-luvulla, koska kaikki demarien valinnat sen jälkeen olivat oikein suunniteltuja ja vielä paremmin ajoitettuja. Toki Lipponen jakaa kiitosta muillekin kuin puoluetovereilleen. Sitä enemmän mitä lähempänä he ovat hänen valtakauttaan (Holkeri, Aho).

Se suuri ajatus kansallisesta identiteetistä Lipposen kirjan lopussa on myöhässä. Sitä löytyy nuoresta polvesta yllinkyllin. Katainen, joka vaikutti aluksi Juhani Helmenkalastajan kolmoskloonilta on riidattoman hallitustyön takuumies. Pekkarinenkaan ei pekkaroi. Stubb on muutamassa kuukaudessa tehnyt myös näyttäviä uusia avauksia. Vähän lisää kokemusta, niin on lyömättömästi tarvittavissa ytimissä takanansa oman väen tuki - huijaamatta! Ja rividemarit vaan haluaa laulaa ja toveroida vetäjänään peruskoulun opettaja. Siellä sitä identiteettiä kaivataan, Paavo!

Nyt ympyrä sulkeutuu. Palataan lukuun 1 ja 2; SIVISTYS - MITÄ SE ON ? ja INTELLEKTUELLIT - ONKO HEITÄ? Lukekaapa todella se Orwellin essee!

TYTTÄRENPOIKA TÄYTEEN IKÄÄN

Lastenlapsistamme vanhin on ehtinyt täyteen ikään. Miksi on niin, että kaikki tulevat sukupolvet tuntuvat pullamössöihmisiltä? Mietitäänpä asiaa!

Yli 60 vuotta on eletty rauhan ja kehityksen kautta. Lamakin kirpaisi vain valikoiden rajattua joukkoa. Me vanhemmat luonnollisesti haluamme jälkeläistemme elävän ja viihtyvän paremmin kuin mihin itse saimme mahdollisuuden. Mahdollisuus toteuttaa toiveemme on ollut hyvä. Kun yhteiskuntakin on satsannut lapsiin ja nuoriin, olemme lastemme ja nuortemme osalta maailman kärkeä kaikilla mittareilla. Ei siis pitäisi olla huolen häivää. Eihän?

Onpahan vaan! Tehdään nopea vilkaisu historiaan. Perinteiseti aloitetaan Rooman valtakunnasta; maailma piti valloitettaman. Hyvin meni pitkän aikaa, kunnes valloittaminen alkoi kurjistaa Rooman kansaa. Vähemmän tietysti kuin valloitettuja! Lääkkeeksi annettiin kansalle leipää ja sirkushuveja ja valtakunta romahti sukupolven vaihtuessa.

Napoleon voidaan sivuutta, koska hänen takanaan ei ollut ideologiaa. Kommunismia, natsismia ja radikaalia sosialismia ei voi sivuuttaa. Kaikki nämä liikkeet on käynnistetty kirkasotsaisemman tai matalaotsaisemman ideologian pohjalta, otollisena ajankohtana ja soveltaen valtaanpääsyn jälkeen vähemmistön diktatuuria. Ja kaikki ovat johtaneet nykymaailman pahimpiin kriiseihin. Kymmeniä - kenties satoja -  miljoonia kuolleita. Miljoonia kärsiviä ihmisiä on jäänyt parempaa maailmaa rakentamaan. Ja juuri kun se on lopulliseti onnistumassa huomataan, että uusi vähemmistön diktatuuri on jo pari kolme vuosikymmentä tehnyt myyräntyötään. Paljon fiksummin kuin ennen, mutta silti kritiikittömän kirkasotsaisen ideologian pohjalta.

Kritiikitön kirkasotsainen ideologia? No se on kuin kristinusko. Luja usko ilman kiistatonta tieteellistä perustetta. Kun sellainen usko on, se oikeuttaa tekemään mitä tahansa. Ja niin se tekeekin. Meitä viedään taas!

Mikä on nyt se otollinen ajankohta, johon vähemmistön diktatuuri iskee? Se on mm. se mistä aloitin: Haluamme jälkeläistemme parasta. Toiseksi: hyvinvointi on lisännyt kansan tunneälyä. Tunneäly on herkkä vaikutteille - siis uskonasioille. Lisäksi se on naisellinen piirre. Kolmanneksi: ilmastonmuutos on kiistämätön tosiasia; kiistanalaista on se paljonko siinä on ihmisen vaikutusta ja pystytäänkö ihmisten - siis maailman kaikkien valtioiden ja ihmisten - toimenpitein muutokseen vaikuttamaan. Idealisti uskoo ja on valmis panostamaan kaikkiensa uskosa puolesta. Realisti epäilee ja käyttäisi pelimerkkinsä sopeutumiseen. Ero on siinä, että idealisti nokittaa toisten rahoilla "all-in" pohjakorttejaan katsomatta - omillaan pelaavan realistin jätkäparia vastaan. Ock Pappa eller någon annan betalar! Så som vi är vana vid!

No mitä sillä naisellisuudella on asian kanssa tekemistä? On sillä. Opettajat on naisia ja tunneälynsä puolesta vastaanottavaisia ismeille. Opetuksessaan välittävät uskoaan oppilailleen. Muistellaanpa: Ydinvoima on vaarallista ( on se todellakin väärissä käsissä ), peruskallioon säilötty radioaktiivinen jäte "unohdetaan" ja se kaivautuu "omasta palavasta halustaan" tappamaan lapsiamme -  väistämättä. Ei ehkä näillä sanoilla, mutta ajatus on tämä. Eihän hullumpaa ajatusta ole! Vastuulliset päättäjät tekemässä joukkoitsemurhaa kivuliaimmalla mahdollisella tavalla???!!! Ja niin kansa äänestää kuten Ruotsissa. 

Vielä aiemmin samanlaiset "ajattelijat" laativat ns. Pirkkalan monisteen. Silloin tosin sosialismin hengessä; tyhmyyksissään ampuivat yli. Nyt ne ovat viisaampia! Ja siitä on seurannut, että kaksimetriset satakiloiset  nuoret miehet ajelevat scoottereilla; naistenpyörillä !! ja hautovat kypäriensä sisällä maailman pelastamista - jos yleensä mitään järjellistä.

Se todellinen huoleni on, että vuosien manipulointi "ympäristö- ja aktivisti-ideologien" toimesta saanut ensin kasvattajat "uskomaan" ja edelleen "valistamaan" itsemme, poliittiset päättäjämme ja lapsenlapsiamme uskoon, että ilmastonmuutos torjutaan Euroopan toimin ja voimin. Päästömaksut, energiaverot, ydinvoimakielteisyys ja päästöjenvähennystavoitteet kohdistuvat alle 20:een %:iin maailman energiankulutuksesta. Suomi kokonaiset 0,5 %. Kiina, USA, Intia ja Venäjä edustavat puolta koko potista! Mihin ne ovat sitoutuneet? Vain kasvattamaan tuotantoaan ja päästöjään! Kuinka se muutoin voisi ollakaan ? Varsinkaan Kiinan, Venäjän ja Intian suhteen, jotka ovat vasta päässeet kasvuputkeen?

Jo nyt kaiken energian ja ruoan hinta on hillittömässä nousussa. Levottomuuksia on ilmennyt eri syistä ja eri puolilla maailmaa. Vähiten syyttömiä ihmisiä tulee kuolemaan ja vammautumaan kuten tavallisestikin. Miljoonia! Mielipidejohtajat ja spekulantit paikkaavat taskujaan. 

Jos vuoden 2004 Eu kompensoisi muun maailman päästökasvun, merkitsisi se kaiken kulutuksen pysäyttämistä yli neljäksi tunniksi vuorokaudessa. Siis vain ensimmäisenä vuotena ! Seuraavana lähes yhdeksän ! Ei valoa, ei ruokaa, ei puhelimia, ei junia... ei mitään ! Keskoskaapit, hengityskoneet jne..  Kaikki stopissa !! Eläköön ympäristöliike !  

Rooma, kommunismi, natsismi, radikaali sosialismi ja ympäristöliike. What else is new ? Jälleenkö sota ? Jos niin käy nyt niin USA voittaa ja koko maailma häviää ! Jos myöhemmin, niin Venäjä on tasavahva. Silloin sota on maailmanloppu. Se sama, joka nisäkkäille koittaa väistämättä noin 900 miljoonan vuoden kuluttua Auringon energian (ydinvoimaa sekin) vähentyessä.

Koko juttu alkoi halusta parantaa tulevien sukupolvien elämää. Kun tiedetään, että Auringosta johtuen kaikki inhimillinen elämä tulee päättymään, ollaankin vaikean valinnan edessä. Meitä on opetettu olemaan huolissamme tulevista sukupolvista. Lisääntykää ja täyttäkää maa ! Siis jos lisäännyn ja jälkeläiseni lisääntyvät samoin; lisäännyn siis eksponentiaalisesti ! Siksikö, että maailmanlopun tullessa minulla olisi "maailman eniten geneettisiä jälkeläisiä"? Häh ?

Pitäisikö aikajanaa lyhentää ? Alenevassa jälkeläisten ketjussa rakkaus sukuun lähenee asymptoottiseti ( koskaan kohtaamatta ) nollaa. Ei se niin mene ! Niiden viimeisten elämä on tosi kurjaa ja kammottavissa olosuhteissa. Ei me sitä haluta !

Onneksi olkoon Joonas. Olet nyt täysi-ikäinen. Pääset äänestämäänkin. Tee se ! Valitse huolella ! Älä usko kaikkea mitä luet tai kuulet. Tarkasteluun on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan. Käytä niitä !! Aikuinen olet vasta kun tulet toimeen omillasi.

  

KUNNALLISVAALIT 2008

Olen itse ollut opiskeluaikoinani sekä kunnan, että valtion töissä. On siitä jo nelisenkymmentä vuotta aikaa. Silloin virkamiesten ja työntekijöiden leipä oli pitkä ja kapea. Lepäilin itse 3 viikkoa aurinkoa ottaen 35 % korotetulla palkalla verstaan peränurkassa, kun työntutkijat yrittivät selvittää miksi koneiden korjaus maksoi enemmän kuin uusi. Ei siihen voinut koulupoikaa laittaa haastateltavaksi!

Valmistuttuani yliopistosta en koskaan halunnut julkista virkaa. Pidin viranhaltijoita loisina. Varmaan päättäjätkin joskus laman alun jälkeen havaitsivat saman. Nyt valtiolla ja kunnilla ei taatusti ole elinikäisiä virkoja. Siis näitä Sailaksia ja Tarasteja lukuunottamatta. Virat on lakkautettu tai ulkoistettu. Olisiko samaan pakettiin päätetty panna kunnat niin ahtaalle, että niiden on pakko mennä taloudellisesti terveisiin, mutta poliittisesti vastenmielisiin liitoksiin? Mielestäni on - ja se on tehty kansalaisten pahaksi. Perusturvallisuus ja "hyvinvointivaltio" on ajautunut alas. Sitä ei enää ole kuin kansanedustajien puheissa.

Ok, jos suuri suunnitelma on ollut kitkeä julkisen vallan suoriteportaan tehottomuus. Niin se on jo tehty. Ne, jotka sitä haluavat jatkaa, tulevat tekemään vahinkoa äänestäjilleen ja siten itselleen. Pojat! Projekti on valmis! Löysät on otettu pois! Palataan vanhaan; tehokkaana!

Muistakaa, että tämä on sinivalkoinen blogi. Tunnustan siis väriä, joka on tottunut tulemaan toimeen omillaan. Kun kuitenkin maahan on luotu julkisen vallan toimesta, ja veronmaksajien rahoittamana, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä voin vakaumuksestani huolimatta arvostella sitä, kun se ei mielestäni toimi siten kuin "hyvinvointivaltiossa" pitäisi.

Lähinnä huoleni kohdistuu vanhusten hoitoon. Isäni oli sotainvalidi. Voimissaanollessaan hänellä oli vammaisuuteensa liittyviä etuja enemmän kuin hän tarvitsikaan. Heiketessään yhteiskunnan ote huononi ratkaisevasti. Loppuelämä oli suorastaan kurjaa, ja silti varakkaana veteraanina sitä ei pystytty parantamaan rahallakaan. Voimaa antoi vain kohtalotoveruus muiden vammaisten joukossa. Me omaiset yritimme parhaamme, mutta jono siellä - jono täällä - ei kuulu meille - ja kun on noin varakaskin jne.

No nyt on sitten jonossa vaimoni äiti ja oma äitini. Asuvat eri kunnissa. Toinen vanhainkodissa, toinen yksityisessä palvelutalossa. Eikä näytä yhtään paremmalta. Ei tämä tarkoita sitä, että me omaiset vaatisimme, että että meidät pitäisi vapauttaa vastuustamme lähimmäisistämme, vaan sitä, että kun "hyvinvointivaltio" on järjestelmänsä rakentanut, ei se saa merkitä sitä, että omillaantoimeentulevien ihmisten elämän laatu saa heikentyä heidän joutuessansa sen kynsiin. Taso riippuu ratkaisevasti sen kunnan tai kuntayhteenliitymän varallisuudesta ja kunnallispoliitikkojen päätöksistä. Kansallista laatutasoa ei ole määritelty, tai ei ole pystytty toteuttamaan ( hoitotakuu ) tasapuolisesti. Väestön ikätilaston mukaan yli puolet puolen äänioikeutetuista pitäisi olla huolissaan omaisistaan. Toivon todellakin, että se näkyy tulevissa kunnallisvaaleissa.

Nykyinen sosiaali- ja terveydehuoltojärjestelmä kunnille delegoituna rikkoo perustuslain §:ää 6 ja 19. Pykälää 19 siksi, että aktiiviväestöä kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Jos laki sanoo, että kansalaisia on kohdeltava yhdenmukaiseti ( 6§ ) ja palveluja on tarjottava riitävästi ( 19§ ), on riittävyyden mitan oltava sama kaikille.

Olen nyt itsekin joutunut julkisen terveydenhuollon kynsiin. Käytin yksityisiä erikoislääkäreitä niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Eihän julkiselle puolelle edes päässyt varaamaan puhelimitse aikaa. Aina varattu tai kun jonoon pääsi niin ei koskaan vastattu. Kun privaattipuolen oli pakko - järjestelmästä johtuen - siirtää minut keskussairaalatasolle kävin läpi samat labrat ja kokeet, jotka olin jo suorittanut ja maksanut. Vastaava lääkäri oli 40 minuuttia myöhässä olematta sairaalan alueella. Mitä todennäköisemmin parannellut krapulaansa piristeillä. Valtuuksestani huolimatta ei lausuntoa lähetetty hoitavalle yksityiserikoislääkärille. En saanut sitä itsekään ilman eri vaatimusta. Teksti siansaksaa. Maksoin tulkinnasta erikoislääkärilleni. Huonoa tuuria? No ei!

Tuli uusi vaiva. Piti olla selkäleikkaus. Menin ja jouduin sisätautiosastolle. Suola-arvot sekaisin. Puoli vuotta mennyt. Selkä leikkaamatta ja suola-arvot edelleen sekaisin. Vain puhelinhoitoa ja jos kysyn (listalla 8 kysymystä, joihin enimmäkseen olisi voinut vastata kyllä tai ei ) jotakin, niin vastaus on: Minulla on kymmeniä puheluja tehtävänä, en ehdi! Pari kertaa minut on hukattu! Kerran lääkäri, toisen labra! Ei se ole lääkärien vika. Kyse on politiikasta.

Ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla valtakunnallinen asia - siis suoraan eduskunnan alainen. Miksi ihmeessä se on siirretty kunnille? Perustuslain 121§:n mukaa kunnallisesen itsehallinnon laajuudesta säädetään lailla. Kuinka kansalaiset voivat sietää saamansa eriarvoisen kohtelun? Mikä itseisarvo on kunnallinen itsehallinto nykyisellä sisällöllään varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta? Se on kuntatalouksille raskas. Sitä hoidetaan kakkosrivin poliittisin kyvyin ja valtionosuudet maksetaan kuin menneeen Neuvostoliiton palkat -vähintään kolme kuukautta myöhässä. Kuinka mukavaa - varsinkin ikääntyvän väestön - olisi äänestää eduskuntaan ehdokkaita, jotka jakavat heidän huolensa. Siis ne samat, jotka minullakin ovat nousseet pintaan viimeisen puolen vuoden aikana omalta osaltani ja vanhempieni osalta kymmenen viime vuoden ajalta.

Lupaan äänestää seuraavissa valtiollisissa- tai kunnallisvaaleissa minkä tahansa puolueen edustajaa, joka esittää:

1. Eduskunta ottaa sosiaali-ja terveyspalvelut suoraan vastatakseen.
2. Laaditaan ko. palveluille valtakunnallinen laatustandardi, jolla määritetään myös palvelujen sisältö ja kustannukset maanlaajuiseti. (matkoineen ja muine kustannuksineen hoidon taso ja hinta ovat samat kaikille käyttäjille. Perustuslaki §6.)
3. Laatustandardi on myös palveujen tarjonnan ala/yläraja. Ylilaatu ostettava yksityisesti. Alilaatua ei hyväksytä! Kustannuksista riippumatta!

Kun näin tehdään paljastuu kansalaisten eriarvoisuus ainakin niillä alueilla, joissa palvelut ovat keskitasoista paremmat, koska niiden palvelut huonontuvat. Ja tyytymättömien joukko kasvaa. Että tämmösiä toiveunia näin aamuyöstä.

Olen kirjoitellut omista keskussairaalakokemuksitani tarkempiakin kuvauksia kovalevylleni. En vaan halua niitä julkaista, koska pelkään sen vaikuttavan tulevaan kohteluuni, johon väistämättä ikääntymiseni johdosta tulen joutumaan. Näin se on meillä insinööreillä, ja näin se on varmaan lääkäreilläkin - varsinkin ylilääkäreillä. Voimaa teille, ja kun se loppuu ottakaa Pervitiniä kuten isännekin tekivät. Tosin hengenvaarassa.