Sattuipa sopivasti samalla viikolla kahden lukeneneen (kirjaviisaan) sosialistin kirjat lukuvuoroon. Näin jälkikäteen vielä oikeassa järjestyksessä - siis siten, että ensimmäisen anti vaikutti jälkimmäisen lukemisen (tai oikeammin kirjoittajan) ymmärtämiseen. Suosittelen muillekin:
George Orwell (Eric Blair): KUN AMMUIN NORSUN ja muita esseitä. WSOY 1984. ( erityisesti essee: "Nationalismista", joka on kirjoitettu lokakuussa 1945: )
Paavo Lipponen: JÄRKI VOITTAA, Otava 2008.
Kirjaviisasten tekstiä lukiessa alkaa ensin kaivata ja sitten kiihkeästi etsiä kirjoittajien omia kuolemattomia viisauksia. Johtuneeko yli kuudenkymmenen vuoden aikaerosta, kirjoittajien sosiaaliseta taustasta ja elämänkokemuksesta tai sivistyksestä/älyllisyydestä, eroja löytyi. Tuomioni julistan myöhemmin.
Molemmat kirjoittajat ovat läpikäyneet klassisen peruskoulutuksen ja jatkaneet opintojaan maansa parhaimmistoon kuuluvissa yliopistoissa. Molemmat kapinallisina, vaikka Lipponen ei kirjassaan sitä myönnäkään. Orwell - vakaumuksensa mukaisesti - soti Espanjassa ja toimi poliisina Burmassa ennen kirjoittajaksi ryhtymistään. Vallan ja yhteiskunnallisen aseman tavoittelu näyttää minusta hänelle täysin poissuljetulta mahdollisuudelta sekä omasta halustaan, että lähtökohdastaan alemmasta sosiaaliseta luokasta aikansa Englannissa.
Lipposesta ei tarvinne paljon mainita. Nuorena puolueensa valinnut, viettänyt suojattua suomalaista sodanjälkeistä nuoruutta, saanut opiskelustipendin USA:han, tavoitellut ja saanut valtaa ja rakentanut itselleen kansainvälisen verkoston. Menestynyt hienosti ja päätynyt öykkäriksi, joka katsoo itse tärkeänä pitämiensä asioiden saavan maksaa veronmaksajille ihan mitä vaan. Molemmat ovat toimineet kriitikkoina kollegoilleen.
Orwellissa on tunnusomaista se, että hän on ankaran kriittinen omalle viiteryhmälleen. Lipponen on vahvasti fiksoinut itsensä olemaan paras vertaistensa joukossa, siis maailaman paras sosiaalidemokraatti. Ne julkidemarit, joiden kanssa olen itse joutunut tekemisiin ovat olleet vähemmän lukeneita, mutta paremmin Ay-liikeen kouluttamia työjarruja, joiden ansioksi voidaan laskea ainoastaan joidenkin teollisuusalojen kuoleminen tai halpatyövoimamaihin siirtyminen joitakin vuosia ennenaikaisesti. Muutama vuosi sitten olin valmis pitämään Paavo Lipposta valtiomiehenä, joka taloudelliset realiteetit oivallettuaan, johti maata oikeistolaisemmin kuin kukaan porvari ennen häntä ja raivasi todella tiensä EU:n ytimiin. Valtakirjalla, jonka antajat laulavat työväenlauluja ja kutsuvat toisiaan TOVEREIKSI! Ketähän tuli huijatuksi?
Orwellin esseestä en löydä asenteellisuutta hakemallakaan. En löytänyt Lipposenkaan kirjasta kahden ensimmäisen luvun aikana - ainakaan omiani enemmän. Mutta kolmannessa mätti jo pahasti. Ensin mies kieltää oman menneisyytensä; tervellä itsetunnolla varustettu Lipponen olisi todennut kylmän rauhalliseti olleensa puolueensa vasemmalla laidalla nuoruudessaan, siksi, että nuorena ollaan radikaaleja. Toisekseen kieltää koko vasemman laidan olemassaolon ja samalla aukeamalla puhuu puolueen vasemmasta laidasta. HÄH?
Se suurin asenne on piilotettu sitten sanahelinän sisään En voinut välttyä saamasta vaikutelmaa, että sosiaalidemokraateilla olisi ollut varma näkemys viimeistään talvisodan jälkeen siitä, missä Suomi on 2000-luvulla, koska kaikki demarien valinnat sen jälkeen olivat oikein suunniteltuja ja vielä paremmin ajoitettuja. Toki Lipponen jakaa kiitosta muillekin kuin puoluetovereilleen. Sitä enemmän mitä lähempänä he ovat hänen valtakauttaan (Holkeri, Aho).
Se suuri ajatus kansallisesta identiteetistä Lipposen kirjan lopussa on myöhässä. Sitä löytyy nuoresta polvesta yllinkyllin. Katainen, joka vaikutti aluksi Juhani Helmenkalastajan kolmoskloonilta on riidattoman hallitustyön takuumies. Pekkarinenkaan ei pekkaroi. Stubb on muutamassa kuukaudessa tehnyt myös näyttäviä uusia avauksia. Vähän lisää kokemusta, niin on lyömättömästi tarvittavissa ytimissä takanansa oman väen tuki - huijaamatta! Ja rividemarit vaan haluaa laulaa ja toveroida vetäjänään peruskoulun opettaja. Siellä sitä identiteettiä kaivataan, Paavo!
Nyt ympyrä sulkeutuu. Palataan lukuun 1 ja 2; SIVISTYS - MITÄ SE ON ? ja INTELLEKTUELLIT - ONKO HEITÄ? Lukekaapa todella se Orwellin essee!
perjantai 27. kesäkuuta 2008
lauantai 14. kesäkuuta 2008
TYTTÄRENPOIKA TÄYTEEN IKÄÄN
Lastenlapsistamme vanhin on ehtinyt täyteen ikään. Miksi on niin, että kaikki tulevat sukupolvet tuntuvat pullamössöihmisiltä? Mietitäänpä asiaa!
Yli 60 vuotta on eletty rauhan ja kehityksen kautta. Lamakin kirpaisi vain valikoiden rajattua joukkoa. Me vanhemmat luonnollisesti haluamme jälkeläistemme elävän ja viihtyvän paremmin kuin mihin itse saimme mahdollisuuden. Mahdollisuus toteuttaa toiveemme on ollut hyvä. Kun yhteiskuntakin on satsannut lapsiin ja nuoriin, olemme lastemme ja nuortemme osalta maailman kärkeä kaikilla mittareilla. Ei siis pitäisi olla huolen häivää. Eihän?
Onpahan vaan! Tehdään nopea vilkaisu historiaan. Perinteiseti aloitetaan Rooman valtakunnasta; maailma piti valloitettaman. Hyvin meni pitkän aikaa, kunnes valloittaminen alkoi kurjistaa Rooman kansaa. Vähemmän tietysti kuin valloitettuja! Lääkkeeksi annettiin kansalle leipää ja sirkushuveja ja valtakunta romahti sukupolven vaihtuessa.
Napoleon voidaan sivuutta, koska hänen takanaan ei ollut ideologiaa. Kommunismia, natsismia ja radikaalia sosialismia ei voi sivuuttaa. Kaikki nämä liikkeet on käynnistetty kirkasotsaisemman tai matalaotsaisemman ideologian pohjalta, otollisena ajankohtana ja soveltaen valtaanpääsyn jälkeen vähemmistön diktatuuria. Ja kaikki ovat johtaneet nykymaailman pahimpiin kriiseihin. Kymmeniä - kenties satoja - miljoonia kuolleita. Miljoonia kärsiviä ihmisiä on jäänyt parempaa maailmaa rakentamaan. Ja juuri kun se on lopulliseti onnistumassa huomataan, että uusi vähemmistön diktatuuri on jo pari kolme vuosikymmentä tehnyt myyräntyötään. Paljon fiksummin kuin ennen, mutta silti kritiikittömän kirkasotsaisen ideologian pohjalta.
Kritiikitön kirkasotsainen ideologia? No se on kuin kristinusko. Luja usko ilman kiistatonta tieteellistä perustetta. Kun sellainen usko on, se oikeuttaa tekemään mitä tahansa. Ja niin se tekeekin. Meitä viedään taas!
Mikä on nyt se otollinen ajankohta, johon vähemmistön diktatuuri iskee? Se on mm. se mistä aloitin: Haluamme jälkeläistemme parasta. Toiseksi: hyvinvointi on lisännyt kansan tunneälyä. Tunneäly on herkkä vaikutteille - siis uskonasioille. Lisäksi se on naisellinen piirre. Kolmanneksi: ilmastonmuutos on kiistämätön tosiasia; kiistanalaista on se paljonko siinä on ihmisen vaikutusta ja pystytäänkö ihmisten - siis maailman kaikkien valtioiden ja ihmisten - toimenpitein muutokseen vaikuttamaan. Idealisti uskoo ja on valmis panostamaan kaikkiensa uskosa puolesta. Realisti epäilee ja käyttäisi pelimerkkinsä sopeutumiseen. Ero on siinä, että idealisti nokittaa toisten rahoilla "all-in" pohjakorttejaan katsomatta - omillaan pelaavan realistin jätkäparia vastaan. Ock Pappa eller någon annan betalar! Så som vi är vana vid!
No mitä sillä naisellisuudella on asian kanssa tekemistä? On sillä. Opettajat on naisia ja tunneälynsä puolesta vastaanottavaisia ismeille. Opetuksessaan välittävät uskoaan oppilailleen. Muistellaanpa: Ydinvoima on vaarallista ( on se todellakin väärissä käsissä ), peruskallioon säilötty radioaktiivinen jäte "unohdetaan" ja se kaivautuu "omasta palavasta halustaan" tappamaan lapsiamme - väistämättä. Ei ehkä näillä sanoilla, mutta ajatus on tämä. Eihän hullumpaa ajatusta ole! Vastuulliset päättäjät tekemässä joukkoitsemurhaa kivuliaimmalla mahdollisella tavalla???!!! Ja niin kansa äänestää kuten Ruotsissa.
Vielä aiemmin samanlaiset "ajattelijat" laativat ns. Pirkkalan monisteen. Silloin tosin sosialismin hengessä; tyhmyyksissään ampuivat yli. Nyt ne ovat viisaampia! Ja siitä on seurannut, että kaksimetriset satakiloiset nuoret miehet ajelevat scoottereilla; naistenpyörillä !! ja hautovat kypäriensä sisällä maailman pelastamista - jos yleensä mitään järjellistä.
Se todellinen huoleni on, että vuosien manipulointi "ympäristö- ja aktivisti-ideologien" toimesta saanut ensin kasvattajat "uskomaan" ja edelleen "valistamaan" itsemme, poliittiset päättäjämme ja lapsenlapsiamme uskoon, että ilmastonmuutos torjutaan Euroopan toimin ja voimin. Päästömaksut, energiaverot, ydinvoimakielteisyys ja päästöjenvähennystavoitteet kohdistuvat alle 20:een %:iin maailman energiankulutuksesta. Suomi kokonaiset 0,5 %. Kiina, USA, Intia ja Venäjä edustavat puolta koko potista! Mihin ne ovat sitoutuneet? Vain kasvattamaan tuotantoaan ja päästöjään! Kuinka se muutoin voisi ollakaan ? Varsinkaan Kiinan, Venäjän ja Intian suhteen, jotka ovat vasta päässeet kasvuputkeen?
Jo nyt kaiken energian ja ruoan hinta on hillittömässä nousussa. Levottomuuksia on ilmennyt eri syistä ja eri puolilla maailmaa. Vähiten syyttömiä ihmisiä tulee kuolemaan ja vammautumaan kuten tavallisestikin. Miljoonia! Mielipidejohtajat ja spekulantit paikkaavat taskujaan.
Jos vuoden 2004 Eu kompensoisi muun maailman päästökasvun, merkitsisi se kaiken kulutuksen pysäyttämistä yli neljäksi tunniksi vuorokaudessa. Siis vain ensimmäisenä vuotena ! Seuraavana lähes yhdeksän ! Ei valoa, ei ruokaa, ei puhelimia, ei junia... ei mitään ! Keskoskaapit, hengityskoneet jne.. Kaikki stopissa !! Eläköön ympäristöliike !
Rooma, kommunismi, natsismi, radikaali sosialismi ja ympäristöliike. What else is new ? Jälleenkö sota ? Jos niin käy nyt niin USA voittaa ja koko maailma häviää ! Jos myöhemmin, niin Venäjä on tasavahva. Silloin sota on maailmanloppu. Se sama, joka nisäkkäille koittaa väistämättä noin 900 miljoonan vuoden kuluttua Auringon energian (ydinvoimaa sekin) vähentyessä.
Koko juttu alkoi halusta parantaa tulevien sukupolvien elämää. Kun tiedetään, että Auringosta johtuen kaikki inhimillinen elämä tulee päättymään, ollaankin vaikean valinnan edessä. Meitä on opetettu olemaan huolissamme tulevista sukupolvista. Lisääntykää ja täyttäkää maa ! Siis jos lisäännyn ja jälkeläiseni lisääntyvät samoin; lisäännyn siis eksponentiaalisesti ! Siksikö, että maailmanlopun tullessa minulla olisi "maailman eniten geneettisiä jälkeläisiä"? Häh ?
Pitäisikö aikajanaa lyhentää ? Alenevassa jälkeläisten ketjussa rakkaus sukuun lähenee asymptoottiseti ( koskaan kohtaamatta ) nollaa. Ei se niin mene ! Niiden viimeisten elämä on tosi kurjaa ja kammottavissa olosuhteissa. Ei me sitä haluta !
Onneksi olkoon Joonas. Olet nyt täysi-ikäinen. Pääset äänestämäänkin. Tee se ! Valitse huolella ! Älä usko kaikkea mitä luet tai kuulet. Tarkasteluun on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan. Käytä niitä !! Aikuinen olet vasta kun tulet toimeen omillasi.
perjantai 6. kesäkuuta 2008
KUNNALLISVAALIT 2008
Olen itse ollut opiskeluaikoinani sekä kunnan, että valtion töissä. On siitä jo nelisenkymmentä vuotta aikaa. Silloin virkamiesten ja työntekijöiden leipä oli pitkä ja kapea. Lepäilin itse 3 viikkoa aurinkoa ottaen 35 % korotetulla palkalla verstaan peränurkassa, kun työntutkijat yrittivät selvittää miksi koneiden korjaus maksoi enemmän kuin uusi. Ei siihen voinut koulupoikaa laittaa haastateltavaksi!
Valmistuttuani yliopistosta en koskaan halunnut julkista virkaa. Pidin viranhaltijoita loisina. Varmaan päättäjätkin joskus laman alun jälkeen havaitsivat saman. Nyt valtiolla ja kunnilla ei taatusti ole elinikäisiä virkoja. Siis näitä Sailaksia ja Tarasteja lukuunottamatta. Virat on lakkautettu tai ulkoistettu. Olisiko samaan pakettiin päätetty panna kunnat niin ahtaalle, että niiden on pakko mennä taloudellisesti terveisiin, mutta poliittisesti vastenmielisiin liitoksiin? Mielestäni on - ja se on tehty kansalaisten pahaksi. Perusturvallisuus ja "hyvinvointivaltio" on ajautunut alas. Sitä ei enää ole kuin kansanedustajien puheissa.
Ok, jos suuri suunnitelma on ollut kitkeä julkisen vallan suoriteportaan tehottomuus. Niin se on jo tehty. Ne, jotka sitä haluavat jatkaa, tulevat tekemään vahinkoa äänestäjilleen ja siten itselleen. Pojat! Projekti on valmis! Löysät on otettu pois! Palataan vanhaan; tehokkaana!
Muistakaa, että tämä on sinivalkoinen blogi. Tunnustan siis väriä, joka on tottunut tulemaan toimeen omillaan. Kun kuitenkin maahan on luotu julkisen vallan toimesta, ja veronmaksajien rahoittamana, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä voin vakaumuksestani huolimatta arvostella sitä, kun se ei mielestäni toimi siten kuin "hyvinvointivaltiossa" pitäisi.
Lähinnä huoleni kohdistuu vanhusten hoitoon. Isäni oli sotainvalidi. Voimissaanollessaan hänellä oli vammaisuuteensa liittyviä etuja enemmän kuin hän tarvitsikaan. Heiketessään yhteiskunnan ote huononi ratkaisevasti. Loppuelämä oli suorastaan kurjaa, ja silti varakkaana veteraanina sitä ei pystytty parantamaan rahallakaan. Voimaa antoi vain kohtalotoveruus muiden vammaisten joukossa. Me omaiset yritimme parhaamme, mutta jono siellä - jono täällä - ei kuulu meille - ja kun on noin varakaskin jne.
No nyt on sitten jonossa vaimoni äiti ja oma äitini. Asuvat eri kunnissa. Toinen vanhainkodissa, toinen yksityisessä palvelutalossa. Eikä näytä yhtään paremmalta. Ei tämä tarkoita sitä, että me omaiset vaatisimme, että että meidät pitäisi vapauttaa vastuustamme lähimmäisistämme, vaan sitä, että kun "hyvinvointivaltio" on järjestelmänsä rakentanut, ei se saa merkitä sitä, että omillaantoimeentulevien ihmisten elämän laatu saa heikentyä heidän joutuessansa sen kynsiin. Taso riippuu ratkaisevasti sen kunnan tai kuntayhteenliitymän varallisuudesta ja kunnallispoliitikkojen päätöksistä. Kansallista laatutasoa ei ole määritelty, tai ei ole pystytty toteuttamaan ( hoitotakuu ) tasapuolisesti. Väestön ikätilaston mukaan yli puolet puolen äänioikeutetuista pitäisi olla huolissaan omaisistaan. Toivon todellakin, että se näkyy tulevissa kunnallisvaaleissa.
Nykyinen sosiaali- ja terveydehuoltojärjestelmä kunnille delegoituna rikkoo perustuslain §:ää 6 ja 19. Pykälää 19 siksi, että aktiiviväestöä kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Jos laki sanoo, että kansalaisia on kohdeltava yhdenmukaiseti ( 6§ ) ja palveluja on tarjottava riitävästi ( 19§ ), on riittävyyden mitan oltava sama kaikille.
Olen nyt itsekin joutunut julkisen terveydenhuollon kynsiin. Käytin yksityisiä erikoislääkäreitä niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Eihän julkiselle puolelle edes päässyt varaamaan puhelimitse aikaa. Aina varattu tai kun jonoon pääsi niin ei koskaan vastattu. Kun privaattipuolen oli pakko - järjestelmästä johtuen - siirtää minut keskussairaalatasolle kävin läpi samat labrat ja kokeet, jotka olin jo suorittanut ja maksanut. Vastaava lääkäri oli 40 minuuttia myöhässä olematta sairaalan alueella. Mitä todennäköisemmin parannellut krapulaansa piristeillä. Valtuuksestani huolimatta ei lausuntoa lähetetty hoitavalle yksityiserikoislääkärille. En saanut sitä itsekään ilman eri vaatimusta. Teksti siansaksaa. Maksoin tulkinnasta erikoislääkärilleni. Huonoa tuuria? No ei!
Tuli uusi vaiva. Piti olla selkäleikkaus. Menin ja jouduin sisätautiosastolle. Suola-arvot sekaisin. Puoli vuotta mennyt. Selkä leikkaamatta ja suola-arvot edelleen sekaisin. Vain puhelinhoitoa ja jos kysyn (listalla 8 kysymystä, joihin enimmäkseen olisi voinut vastata kyllä tai ei ) jotakin, niin vastaus on: Minulla on kymmeniä puheluja tehtävänä, en ehdi! Pari kertaa minut on hukattu! Kerran lääkäri, toisen labra! Ei se ole lääkärien vika. Kyse on politiikasta.
Ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla valtakunnallinen asia - siis suoraan eduskunnan alainen. Miksi ihmeessä se on siirretty kunnille? Perustuslain 121§:n mukaa kunnallisesen itsehallinnon laajuudesta säädetään lailla. Kuinka kansalaiset voivat sietää saamansa eriarvoisen kohtelun? Mikä itseisarvo on kunnallinen itsehallinto nykyisellä sisällöllään varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta? Se on kuntatalouksille raskas. Sitä hoidetaan kakkosrivin poliittisin kyvyin ja valtionosuudet maksetaan kuin menneeen Neuvostoliiton palkat -vähintään kolme kuukautta myöhässä. Kuinka mukavaa - varsinkin ikääntyvän väestön - olisi äänestää eduskuntaan ehdokkaita, jotka jakavat heidän huolensa. Siis ne samat, jotka minullakin ovat nousseet pintaan viimeisen puolen vuoden aikana omalta osaltani ja vanhempieni osalta kymmenen viime vuoden ajalta.
Lupaan äänestää seuraavissa valtiollisissa- tai kunnallisvaaleissa minkä tahansa puolueen edustajaa, joka esittää:
1. Eduskunta ottaa sosiaali-ja terveyspalvelut suoraan vastatakseen.
2. Laaditaan ko. palveluille valtakunnallinen laatustandardi, jolla määritetään myös palvelujen sisältö ja kustannukset maanlaajuiseti. (matkoineen ja muine kustannuksineen hoidon taso ja hinta ovat samat kaikille käyttäjille. Perustuslaki §6.)
3. Laatustandardi on myös palveujen tarjonnan ala/yläraja. Ylilaatu ostettava yksityisesti. Alilaatua ei hyväksytä! Kustannuksista riippumatta!
Kun näin tehdään paljastuu kansalaisten eriarvoisuus ainakin niillä alueilla, joissa palvelut ovat keskitasoista paremmat, koska niiden palvelut huonontuvat. Ja tyytymättömien joukko kasvaa. Että tämmösiä toiveunia näin aamuyöstä.
Olen kirjoitellut omista keskussairaalakokemuksitani tarkempiakin kuvauksia kovalevylleni. En vaan halua niitä julkaista, koska pelkään sen vaikuttavan tulevaan kohteluuni, johon väistämättä ikääntymiseni johdosta tulen joutumaan. Näin se on meillä insinööreillä, ja näin se on varmaan lääkäreilläkin - varsinkin ylilääkäreillä. Voimaa teille, ja kun se loppuu ottakaa Pervitiniä kuten isännekin tekivät. Tosin hengenvaarassa.
Valmistuttuani yliopistosta en koskaan halunnut julkista virkaa. Pidin viranhaltijoita loisina. Varmaan päättäjätkin joskus laman alun jälkeen havaitsivat saman. Nyt valtiolla ja kunnilla ei taatusti ole elinikäisiä virkoja. Siis näitä Sailaksia ja Tarasteja lukuunottamatta. Virat on lakkautettu tai ulkoistettu. Olisiko samaan pakettiin päätetty panna kunnat niin ahtaalle, että niiden on pakko mennä taloudellisesti terveisiin, mutta poliittisesti vastenmielisiin liitoksiin? Mielestäni on - ja se on tehty kansalaisten pahaksi. Perusturvallisuus ja "hyvinvointivaltio" on ajautunut alas. Sitä ei enää ole kuin kansanedustajien puheissa.
Ok, jos suuri suunnitelma on ollut kitkeä julkisen vallan suoriteportaan tehottomuus. Niin se on jo tehty. Ne, jotka sitä haluavat jatkaa, tulevat tekemään vahinkoa äänestäjilleen ja siten itselleen. Pojat! Projekti on valmis! Löysät on otettu pois! Palataan vanhaan; tehokkaana!
Muistakaa, että tämä on sinivalkoinen blogi. Tunnustan siis väriä, joka on tottunut tulemaan toimeen omillaan. Kun kuitenkin maahan on luotu julkisen vallan toimesta, ja veronmaksajien rahoittamana, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä voin vakaumuksestani huolimatta arvostella sitä, kun se ei mielestäni toimi siten kuin "hyvinvointivaltiossa" pitäisi.
Lähinnä huoleni kohdistuu vanhusten hoitoon. Isäni oli sotainvalidi. Voimissaanollessaan hänellä oli vammaisuuteensa liittyviä etuja enemmän kuin hän tarvitsikaan. Heiketessään yhteiskunnan ote huononi ratkaisevasti. Loppuelämä oli suorastaan kurjaa, ja silti varakkaana veteraanina sitä ei pystytty parantamaan rahallakaan. Voimaa antoi vain kohtalotoveruus muiden vammaisten joukossa. Me omaiset yritimme parhaamme, mutta jono siellä - jono täällä - ei kuulu meille - ja kun on noin varakaskin jne.
No nyt on sitten jonossa vaimoni äiti ja oma äitini. Asuvat eri kunnissa. Toinen vanhainkodissa, toinen yksityisessä palvelutalossa. Eikä näytä yhtään paremmalta. Ei tämä tarkoita sitä, että me omaiset vaatisimme, että että meidät pitäisi vapauttaa vastuustamme lähimmäisistämme, vaan sitä, että kun "hyvinvointivaltio" on järjestelmänsä rakentanut, ei se saa merkitä sitä, että omillaantoimeentulevien ihmisten elämän laatu saa heikentyä heidän joutuessansa sen kynsiin. Taso riippuu ratkaisevasti sen kunnan tai kuntayhteenliitymän varallisuudesta ja kunnallispoliitikkojen päätöksistä. Kansallista laatutasoa ei ole määritelty, tai ei ole pystytty toteuttamaan ( hoitotakuu ) tasapuolisesti. Väestön ikätilaston mukaan yli puolet puolen äänioikeutetuista pitäisi olla huolissaan omaisistaan. Toivon todellakin, että se näkyy tulevissa kunnallisvaaleissa.
Nykyinen sosiaali- ja terveydehuoltojärjestelmä kunnille delegoituna rikkoo perustuslain §:ää 6 ja 19. Pykälää 19 siksi, että aktiiviväestöä kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Jos laki sanoo, että kansalaisia on kohdeltava yhdenmukaiseti ( 6§ ) ja palveluja on tarjottava riitävästi ( 19§ ), on riittävyyden mitan oltava sama kaikille.
Olen nyt itsekin joutunut julkisen terveydenhuollon kynsiin. Käytin yksityisiä erikoislääkäreitä niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Eihän julkiselle puolelle edes päässyt varaamaan puhelimitse aikaa. Aina varattu tai kun jonoon pääsi niin ei koskaan vastattu. Kun privaattipuolen oli pakko - järjestelmästä johtuen - siirtää minut keskussairaalatasolle kävin läpi samat labrat ja kokeet, jotka olin jo suorittanut ja maksanut. Vastaava lääkäri oli 40 minuuttia myöhässä olematta sairaalan alueella. Mitä todennäköisemmin parannellut krapulaansa piristeillä. Valtuuksestani huolimatta ei lausuntoa lähetetty hoitavalle yksityiserikoislääkärille. En saanut sitä itsekään ilman eri vaatimusta. Teksti siansaksaa. Maksoin tulkinnasta erikoislääkärilleni. Huonoa tuuria? No ei!
Tuli uusi vaiva. Piti olla selkäleikkaus. Menin ja jouduin sisätautiosastolle. Suola-arvot sekaisin. Puoli vuotta mennyt. Selkä leikkaamatta ja suola-arvot edelleen sekaisin. Vain puhelinhoitoa ja jos kysyn (listalla 8 kysymystä, joihin enimmäkseen olisi voinut vastata kyllä tai ei ) jotakin, niin vastaus on: Minulla on kymmeniä puheluja tehtävänä, en ehdi! Pari kertaa minut on hukattu! Kerran lääkäri, toisen labra! Ei se ole lääkärien vika. Kyse on politiikasta.
Ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla valtakunnallinen asia - siis suoraan eduskunnan alainen. Miksi ihmeessä se on siirretty kunnille? Perustuslain 121§:n mukaa kunnallisesen itsehallinnon laajuudesta säädetään lailla. Kuinka kansalaiset voivat sietää saamansa eriarvoisen kohtelun? Mikä itseisarvo on kunnallinen itsehallinto nykyisellä sisällöllään varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta? Se on kuntatalouksille raskas. Sitä hoidetaan kakkosrivin poliittisin kyvyin ja valtionosuudet maksetaan kuin menneeen Neuvostoliiton palkat -vähintään kolme kuukautta myöhässä. Kuinka mukavaa - varsinkin ikääntyvän väestön - olisi äänestää eduskuntaan ehdokkaita, jotka jakavat heidän huolensa. Siis ne samat, jotka minullakin ovat nousseet pintaan viimeisen puolen vuoden aikana omalta osaltani ja vanhempieni osalta kymmenen viime vuoden ajalta.
Lupaan äänestää seuraavissa valtiollisissa- tai kunnallisvaaleissa minkä tahansa puolueen edustajaa, joka esittää:
1. Eduskunta ottaa sosiaali-ja terveyspalvelut suoraan vastatakseen.
2. Laaditaan ko. palveluille valtakunnallinen laatustandardi, jolla määritetään myös palvelujen sisältö ja kustannukset maanlaajuiseti. (matkoineen ja muine kustannuksineen hoidon taso ja hinta ovat samat kaikille käyttäjille. Perustuslaki §6.)
3. Laatustandardi on myös palveujen tarjonnan ala/yläraja. Ylilaatu ostettava yksityisesti. Alilaatua ei hyväksytä! Kustannuksista riippumatta!
Kun näin tehdään paljastuu kansalaisten eriarvoisuus ainakin niillä alueilla, joissa palvelut ovat keskitasoista paremmat, koska niiden palvelut huonontuvat. Ja tyytymättömien joukko kasvaa. Että tämmösiä toiveunia näin aamuyöstä.
Olen kirjoitellut omista keskussairaalakokemuksitani tarkempiakin kuvauksia kovalevylleni. En vaan halua niitä julkaista, koska pelkään sen vaikuttavan tulevaan kohteluuni, johon väistämättä ikääntymiseni johdosta tulen joutumaan. Näin se on meillä insinööreillä, ja näin se on varmaan lääkäreilläkin - varsinkin ylilääkäreillä. Voimaa teille, ja kun se loppuu ottakaa Pervitiniä kuten isännekin tekivät. Tosin hengenvaarassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)