maanantai 3. marraskuuta 2008

KUN PUHTI VÄHENEE, NIIN TARINAT KEVENEE

Varmin tapa saada potkut on laskea nokkelaa leikkiä - vetää tarinaa - ( siis ilman mitään todellisuuspohjaa ) omista esimiehistä tai firman arvovieraista.

Joskus tilanne on niin houkutteleva, ettei sitä voi jättää käyttämättä. Tilaisuuden arvohenkilöt ovat vaan niin omahyväisiä mulkeroita, ettei niitä voi olla näpäyttämättä. Varmasta lopputilistä huolimatta teet sen silläkin uhalla, että lapsesi jäävät ilman Tutteliaan ja perheen vanhemmat joutuvat syömään salakoita ja särkiä. Tuottopuolelle jää vain se, että kaikki paikallaolijat saavat unohtumattoman muiston. Itse asiassa todellinen "win-win"-tilanne! Eikö? No, sitähän ei voi kokeilematta tietää.

Hankkiudu - tai ajaudu - tilanteeseen, jossa joudut vetämään illan ohjelmaa. Jos jännittää niin ota shotti tai pari haistellasi illan teemaa alkupalojen aikana. Selväksihän se tuli: arvohenkilöt ovat omahyväisiä mulkkuja ( K-kauppiaita, optiomiljonäärejä, hautausurakoitsijoita, bensakauppiaita, lääkemyyjiä, jne. ). Ainahan ne ovat.

Paistin jälkeen olet kypsä jatkamaan jo orastavalla polullasi. Kilautat lasiasi ja aloitat puheesi, joka ei suinkaan ole se puhe, jota olit luonnostellut viimeisen viikon aikana. Olet siis tietoisesti niin kyrpiintynyt vieraisiisi, että haluat nolata ne, sekä johtajiensa kautta, että ryhmänä. Aiot asettaa ne sellaisen kysymyksen eteen, johon ei voi vastata oikein. Tarinan ydin on aina sama. Viitekertomuksen määrää arvovieraiden joukon kokoonpano. Suhtaudu tehtävääsi vakavasti, Jos epäonnistut joudut jatkamaan paskamaisessa tehtävässäsi hamaan eläkeikään!

Opetukseksi kuvitteellinen esimerkki: Suolakurkkuviipaleita valmistava työnantajasi on päässyt monikansallisen HesDonalds franchising-ketjun kotimaiseksi tavarantuottajaksi. Sinut on määrätty isännäksi yrittäjien kokoukseen. Lähinnä laskun maksajaksi, koska kauppaahan käyt vain pääkonttorin miesten kanssa.

Avaat puheesi yrittäjyyden merkityksestä yhteiskunnalle. Jatkat kertomalla kuinka vaikeaa oli läpäistä ne hygienia- ja laatuvaatimukset, jotka HesDonalds-ketju kansainväliseti vaatii kauppiailtaan ja tavarantoimittajiltaan. Käännyt kauppiasyhdistyksen puheenjohtajaan päin korostaessasi ketjun arvoja: hygieenisyys, tuoreus, maku ja liiketoiminnan transparenttisuus (avoimuus). Saat puheenjohtajan sympatiat, veikkei hän transparenttisuudesta ilmiselvästi mitään tajuakaan.

Firmasi auditoinnin yhteydessä kerrot saaneesi tarkastajalta luottamuksellisia tietoja. Hygienia oli parina viime vuonna alentunut. Varsinkin HesDonalds-yrittäjien kynnenalusista olivat tarkastajat havainneet ihmeellisyyksiä. Ketjun arvoista huolimatta et halua mennä asiassa pidemmälle. Odotetusti porukka vaatii ketjun arvoihin perustuvaa avoimmuutta ja "joudut antamaan" periksi. Yes! Homma on paketissa!

Kerrot vaivaantuneena saaneesi tietää, että kun kauppapaikkojen suihkutilat oli pantu valvontaan ( toki lakien puitteissa ), niin oli havaittu puolen yrittäjistä laulavan ja toisen puolen pesuvesistä taas löytyneen siemennnestettä. Kansainvälinen psykologiryhmä ratkaisi siemennesteasian rutiinilla; puolet runkkasi. Sitähän sattuu. Ongelma oli sen toisen - laulavan - puolikkaan kanssa.

Tässä vaiheessa armeijan oppien mukaisesti varmistat suojatun vetäytymistien asemastasi ennenkuin kerrot, että omituisuus piilee siinä, että maailmanlaajuisesti puolet HesDonalds-kauppiaista laulavat suihkussa aina samaa laulua. Siis kaikki samaa säveltä omankielisillä sanoillaan. Käännät katseesi taas puheenjohtajaan, jonka kasvoilta heijastuu edelleen sympatiaa mutta myös uteliaisuutta.

Kysyt viattomana: " Tiedättekö, mikä se laulu on ? "

lauantai 1. marraskuuta 2008

JUOVUSKISSA

Kun ystävien kanssa on avattu pullo seuraa siitä väistämättä hyvän hutikan hetki. Hyvä hutikka on sellainen, että sen aikana kerrotaan ja kuullaan parhaat jutut ja vitsit, jotka eivät vahingossakaan loukkaa ketään seurueessa eikä sen lähipiirissäkään. Kaikilla on vilpittömän hauskaa. Niilläkin, jotka työn, levon tai sairauden vuoksi eivät voi osallistua lasin kallisteluun. Autonkuljettajakin osallistuu hauskan pitoon ilman viinan tippaakaan.

Hyvä hutikka on myös luova ja aikaansaava. Hyvän hutikan avulla on rakennettu vesijohtoja ja ruopattu veneväyliä. Hyvän hutikan aikana ei voi tapahtua mitään, mitä pitäisi jälkeen päin katua.

Hyvään hutikkaan liittyy myös perinteitä. Ruotsinkielesillä snapsilaulut. Itse muistelen jo katoavaa kansanperinnettä; toinen toistaan nokkelimpia tulitikkuvitsejä. Colt-sytkärit lopettivat ne samalla teholla kuin Pekka Puska rasvan ja suolan käytön Pohjois-Karjalassa. Voiko Joensuussa enää olla hyvää hutikkaa? Eihän ne enää saa kunnon ruokaakaan! Kansanperinnettä ovat lisäksi vielä sanaleikit, joista myöhemmin.

Hyvä hutikka on kansallinen voimavara. Se pitäisi suojella! Naturaanko? No ei, nehän saavat kicksinsä cannabis-ruohosta ja exstaasinapeista.

Me pullon veljet haluamme nauttia elämästä pitkittämällä ja yhdenaikaistamalla hyvän hutikan hetkeä, joka lähes aina päättyy örvellykseen, naapurin vaimon vikittelyyn, tappeluun tai miessurmaan. Onko hyvä hutikka siis vain edeltävä välivaihe väkivallalle? Osaamattomissa käsissä kyllä! Juhlat pitää lopettaa todellisen ilon ollesa ylimmillään. Miten se tehdään?

No, ratkaisuhan löytyy tietysti saksalais-protestanttisen metodin avulla. Laaditaan määritelmä ja luodaan DIN-standaedin mukaiset testit. Ihan helppoa. Tätähän sakemannit on tehneet satoja vuosia. Ihmisen rotuominaisuuksista kurkun käyryyteen. Hyvin sinne hutikkakin mahtuu.

Tässä luonnokseni:

Määritelmä: Hyvän hutikan luovuuden ja tuottavuuden kannalta tulisi sen ajallisesti kestää mahdollisimman pitkään,

Ajallisesti hyvä hutikka alkaa siten, että joukko on koolla ja tietää pullon/pullojen avautuvan ennen pitkää. Tämä vaihe on riskitön ja sitä tulee pitkittää kuten siemensyöksyä. Meno on keveän letkeää ja harmitonta. Loistoaikaa, joka päättyy jonkun esityksestä tehtävään pullon avaamiseen. Avauksen esittäjä on myös se potentiaalisin örveltäjä!

Ajallisesti hyvä hutikkahetki päättyy ensimmäiseen örvellykseen, joka tavallisimmin kohdistuu johonkin seurueen jäseneen tai hänen lähipiiriinsä. Irtautumisen aika ja hyvän hutikan loppu, josta seuraa väistämättä kädenväännön tai muun machoilun känni! Voi Sinua, jos olet illan isäntä!

Hyvän hutikan onnistumisen turvaamiseksi on laadittu kolme standardia, jotka perustuvat suomalaiseen kansanperinteeseen. Ne perustuvat ihmisen puheilmaisun muutoksiin humalan eri vaiheissa. Standardit ovat:

1. Pääsytesti 2. Viihtyvyystesti 3. Lopetustesti

1. Pääsytesti: Testattavan on lausuttava lause " Yksikseskös yskiskelet" virheettömästi viimeistään kolmannella yrittämällä. Ensimmäinen virhe menee hämmästyksen piikkiin, toinen nipinnapin hyväksyttävien pohjien tiliin, kolmas virhe on isännän ongelma, johon tämän standardin laatimisen toimeksiantaja ole antanut tehtäväksi ratkaisua.

2. Viihtyvyystesti: Potentiaaliset örveltäjät tulee testata hyvän hutikan aikana ja hyväksytyn pääsytestin jälkeen. Taas on selkeästi lausuttava lause " vehiisi hihisi sihissä " virheettömästi ja vimeistään toisella yrittämällä. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen on testaajan soitettava testatun vaimolle, äidille tai rekisteröidylle samaa sukupuolta olevalle puolisolle.

3. Lopetustesti: Lopetustestissä ensimmäinen epäonnistuminen muuttaa hyvän hutikan örvellykseksi. Yhtäään virhettä ei sallita. On lausuttava kerralla oikein: " Vesihiisi sihisi hississä " . Epäonnistunutta rankaistaan lepositeellä eli pakkaopaidalla.

Lähden tästä Brysseliin lobbaamaan esitystäni direktiiviksi. Sakut saan puolelleni soveltamani saksalais-protestanttisen metodin avulla. Loppu lienee vaan tavanomaista uhkailua, kiristystä ja lahjontaa.

Niille, joille hyvän hutikan normit eivät aukene on minulla neuvo: Pussatkaa persettänne hyvästiksi hyvälle hutikalle ja ryypätkää yksin !