JATKOA EDELLISEEN

Edellistä kirjoittaessani olin noin puolivälissä Walter Isaacsonin kirjaa Steve Jobs. Se, ja se , että olin urani alkuaikoina muutaman kerran työskennellyt USA:ssa muoviputkitehtaiden lattiatasoilla, panivat minut ajattelemaan ja kirjailemaan. Nyt, luettuani elämänkerran loppuun, ymmärrän miksi.

Muistelen, että se oli Sacramento,CA tai Waco,TX. Olimme toimittaneet koneen. Tilaajan emo oli lähettänyt kaksi teknikkoa koulutukseen, koska tilauksia konsernin eri tehtaille oli viisi.

Olin itse koeajanut koneen pajalla. Kone asennettiin tuotantolinjan päähän paikoilleen. Todettiin. etteivät osat ole linjassaan. Kysymyksessä oli 8-metrinen noin 2-tonnin painoinen pitkä teräsrakenne. Myönsivät, että lastia purettaessa se oli pudonnut.  Kello oli 02 yöllä. Ajattelin, että jatketaan huomenna. Tehtaan kaveri kysyi mitä korjaukseen tarvitaan. Kerroin. Kaveri sanoi, että meillä on tunnin tauko. Mennään syömään.

Tunnin päästä palattiin. Apuvoimat - osaavat, ei halpikset - oli paikalla - siis keskellä yötä - ja kone toimi, kun linjan tuotanto suunnitellussa aikataulussa käynnistettiin.

Ei se minun ansiotani ollut. Ihmettelin sitä ääneen ja sain opetuksen. Kukaan keskellä yötä herätetyistä ei ollut tyytymätön. Ammattitaidolla ansaittu taala toi tyydytyksen. No mitä ihmemiehiä ne oli? Toinen oli hitsari ja se toinen vaan  kantoi pari hydraulista tunkkia paikalle ja pumppas niitä.

Mikä yhdistää Steve Jobsin hitsariin ja asentajaan?

Intohimo työhön. Mikä on sen vastakohta? Intohimo joutenoloon. Kun aiemmin maalasin maailman isolla pensselillä, totesin jenkkien selviävän meitä paremmin. Saas nähdä.

OLESKELUYHTEISKUNNAN JA YHTEISÖLLISYYDEN YDIN

Yksilön menestys riippuu siitä, mihin hän intohimonsa kohdistaa ja miten hän siihen harjaantuu. Oikean intohimon löytäminen ei ole vain jostakin listasta valinta, vaan eri asioita pitää kokeilla. Pitää siis aktiivisesti hakea.

Ihan niinkuin ennen. Nuorena aloitetaan pohjalta, hoidetaan homma, saadaan ylennys tai epäonnistutaan. Jos ei pärjätä, tai ala ei kiinnosta, on oivat mahkut hakeutua muualle.

Koulutuksella ei ole väliä; osaamisella - siis intohimolla - on!

Terveistä normaalijärkisistä ihmisistä osa on valinnut intohimokseen yhteiskunnan tukijärjestelmät.
Ne - vittu - vaan oleskelee. Jos saunan takana on tila lopussa, niin sitten niille ei voi mitään.

Ääripäiden välissä lienee suurin osa kansakunnan väestöstä; poliitikkojen ja veijareiden työmaa. Otetaan, mitä yhteiskunnalta saadaan. Loppurahan edestä puuhastellaan jotakin.

Ne taas, jotka ovat ovat kohdistaneet intohimonsa oikein, pystyvät maksamaan harrastuksensa, viihteensä ja turvallisuutensa yms. ihan itse. Lisäksi vielä osuutensa oleskelijoidenkin kuluista.

Kun yhteiskunnan rakenteet ovat murentuneet 1990-luvun alun laman jälkeen jatkuvasti, on nostettu esiin yhteisöllisyys.

Mummo ja minä ollaan pienin mahdollinen yhteisö. Ennen pitkää toinen meistä on leski. Nyt, yhteisillä eläkkeillä, pärjätään ihan ok. Yksin pitäis jo tinkiä pihvin mureudesta. Säännöllisestä kassavirrasta tulee ongelma. No, kun ollut oikeat intohimot, ratkaisu oli helppo. Kertavuotiset osinkotuotot muutettiin kuukausittaisiksi vuokratuotoiksi. Olisihan olemassa toinenkin mahdollisuus: leski menee luukulle. Vaan ei ole meillä ollut tapana.

Yhteiskunta hoitaa kyllä nää oleskelijatkin sitten kun ne on vanhoja. En vaan osaa ennustaa miten. Miettikääs sitä!

Tää yhteisöllisyysjuttu nykymaailmassa on vähintäänkin haasteellinen. Itse ajauduin, jouduin tai imaistiin perusyhteisöön, jossa oli äiti ja kolme tytärtä. Ajatellaan sitä pallona. Mummo oli ankkuroitu keskipisteeksi, mimmeillä jotenkin vakinaiset asemat ja meikäläisellä pelataan polttopalloa edelleen.

Nykyiset yhteisöt perustuvat, entisestä poiketen, muuhun kuin sukulaisuuteen. Voi osoittautua hyväksikin. Ystäväsi voit valita; sukulaisiasi et.