SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….
Osa1: Lääkäreillä ei ole riittävästi aikaa potilaille
Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.
Olin sairaalassa pari tuntia alle viikon. Tapasin 6 eri lääkäriä. Tapaamiskertoja oli yhteensä 8, joihin meni tervehtimisineen korkeintaan 3 minuuttia kerrallaan; yhteensä alle 24 minuuttia. Kysymyksistäni huolimatta eivät lääkärit kertoneet mistä vaihtoehtoisista syistä mittarini oli punaisella. Kukaan ei kysymyt omista tuntemuksistani, joita näin jälkikätteen asioita selviteltyäni olisi kyllä ollut - yllin kyllin.
Koska kivuliaita oireita ei ollut halusin kotiin. Lääkärit eivät suostuneet edes poistamaan kämmeneeni työnnettyä tiputusneulaa. Päätin ottaa asiasta selvää itse hakeutumalla internetiin.
Helpommin sanoittu kuin tehty. Hain potilasmapista apua. Ei sanaakaan potilaspäätteestä. Turvauduin logiikkaan ja päätin etsiä potilaskirjastosta, joka oli piilotettu mahdollisimman kauas vuodeosastoista. Löytyihän se lopulta ja oli siellä päätekin. Siis yksi viittä ja puoltasataa potilaspaikkaa kohti. Pääsin alkuun ja totesin, että tarvitaan enemmän aikaa kuin jono takanani salli
Sanoin huonekaverilleni meneväni tupakalle muutamaksi tunniksi ja lähdin kotiin. Sairaalavaatteissa! Pari tuntia netissä sai minut palaamaan kipinkapin takaisin sairaalaan. Terveysongelmani oli todella vakava ja monimutkainen. Lääkäri tiesi sen, mutei osannut, halunnut tai ehtinyt sanomaan sitä.
Ammatillista osaamista en epäillyt, koska ei haluttu luopua tiputusneulasta . Ajattelin lääkäriltä puuttuvan sosiaalista osaamista, mutta kun myöhemmin muutkin lääkärit käyttäytyivät samoin. Kaikki olivat kireitä ja stressaantuneita. Olin ymmälläni. Onko vika minussa? Ei varmaankaan kun huonetovereitani kohdeltiin samoin. Neljän hengen huoneessa kun ei kertakaikkiaan ole yksityisyyttä.
Seuraavaksi logiikkani johti minut ajattelemaan, ettei organisaatio katso tarpeelliseksi (halua) potilaan tietävän miksi häntä hoidetaan – pääasia että hoidetaan. Se johti ajattelemaan edelleen; onko potilas asiakas vai raaka-aine; ihminen vai lihamöykky. Palaan tähän kysymykseen myöhemmin.
Lopputulos on ettei lääkäreillä ole aikaa. Olen varma, että työlleen omistautunut lääkäri on ahdistunut työpaineestaan. Terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla käytäessä saa 10-20 minuutia lääkärin aikaa. Luulisi sairaalassa, jossa hoidetaan vakavampia tapauksia, varattavan potilastapaamiseen vähintään saman verran. Eipäs vaan varatakaan. Vaan reilusti vähemmän. Erinomaisen hoitokokonaisuuden pilaa sen tärkein osa-alue eli lääkäriresurssit. Onko lääkäreitä liian vähän? Onko toiminta oikein organisoitu? Kuka organisopi ja resurssoi? Ei kun nettiin taas etsimään millainen on sosiaali- ja terveysyhtymän terävä pää.
Ohoh, ei se niin terävä olekaan. Se on massiivinen.Valtuusto,hallitus hallituksen jaosto, kielellisen vähemmistön jaosto, tarkastuslautakunta, tilintarkastaja, hallinto, johtoryhmä, johtajisto jne. Vähintään 134 tehtävänimikettä varsinaisten jäsenten osalta, osittain kyllä samoja nimiä. Eri tehtävien varamiehet lisäksi. Eikä näillä vielä hoideta yhtään sairastunutta. Huhhuh. Luulisi näillä resurssella johdettavan koko maan sosiaali- ja terveysasiat. Hmmm… itseasiassa ei huonompi ajatus ollenkaan. Palataan siihen myöhemmin. Joka tapauksessa nämä tyypit ovat pilaanneet itse kehittämäsä oivallisen palvelupaketin. Olisi kiva tietää monellako heistä on vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus tai muu erityisjärjestely etteivät itse sairastuttuaan joudu oman luomuksensa uhriksi.
Potilaana olen erittäin huolestunut lääkäreiden työviihtyvyydestä.
SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….
Osa2: Kuka on asiakas?
Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.
Lääkäreillä oli liian vähän aikaa potilaille.
Aluksi koin kohteluni loukkauksena. Konsultti kun olen, laadin sairaanhoidon liiketoimintamallin sellaisena kuin sen itse sillä hetkellä koin. Varsinainen kauhuskenaario. Tällaiselta se näytti tiivistettynä:
Tuote: Hoidettu tai kuollut potilas. Ei väliä kumpi; rahaa tulee silti. Kukaan ei halua – pakko ostaa..
Asiakas: Terveysyhtymän kunnat, joiden ostokyky/halu on lähes olematon.
Tuotantovälineet: Halvimmat mahdolliset lääkärit ja hoitajat.
Raaka-aineet: Sairaat puolustuskyvyttömät ihmiset.
Tapa toimia: Raaka-aineille ei puhuta ( ei tietenkään!! ) – tuotantovälineillekin mahdollisimman vähän. Kun asiakkat ovat p.a. tehdään tuotteet mahdollisimman halvalla. Tuotantovälineet käytetään loppuun ennen uusien hankkimista.
Laatu: Häh?? Siis laatu……kuullutkaan. P—kan väliä.
Olen nyt kotona. Sairauteni syy on edelleen epäselvä. Ei kun nettiin etsimäänsosiaalijaterveysyhtymän omaa asiakaskäsitystä. Löytyyhän se suoritekäsikirjasta: sosiaali-ja terveysyhtymän asiakkaita ovat palvelujen käyttäjät ja jäsenkunnat,erikoissairaanhoidossa potilaat. No ei se ihan siltä tuntunut - sillä hetkellä. Muita liiketoimintamallin tekijöitä en sieltä sitten löytänytkään.
Lopulta tajusin, että ainoa oivallisen laadun tavoittamisen este oli lääkäriresurssit. Eivät kaikki lääkärit voi olla sosiaalisilta taidoiltaan kyvyttömiä ja luonnevikaisia. Kukaan normaali lääkäri ei voi olla tyytyväinen työntekonsa edellytyksiin.
Toivottavasti olen oikeassa. Vaihtoehdo on karmiva; Lääkäreiksi hakeutuu vain sosiaalisesti rajoittuneita kyynikkoja, joiden empaattisuus on tapettu absoluuttisessa O-lämpötilassa. Tätä yhteiskuntaa en halua olla rakentamassa.
Tarvitaan noin 134:n päättäjän organisaatio ( sosiaali-ja terveysyhtymän johto + kuntien valtuustot ) pilaamaan 95-prosettisesti oivallinen palvelukokonaisuus . Jos sen – siis johdon - resursseja lisätään, pilaantuu se entistä enemmän? Sitä pitänee siis vähentää?
Näitä yhtymiä on maassamme kymmeniä ja niiden johdossa siis tuhansia ihmisiä, jotka eivät paranna yhtään potilasta. Olkoonkin., että suurin osa näistä ihmisitä on luottamushenkilöitä, mutta jos tulos on mätä ja tärkeimmältä osaltaan huonosti toimiva niin nekin rahat menevät hukkaan. Palataan siihen myöhemmin.
Potilaana olen erittäin huolestunut lääkäreiden työviihtyvyydestä.
SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….
Osa 3: Onko sairaanhoito organisoitu tehokkaasti ja oikein?
Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.
Lääkäreillä oli liian vähän aikaa potilaille. Onko sairaanhoito oikein organisoitu?
Vähäisen kokemukseni pohjalta uskallan väittää, että palvelu on ratkaisevasti huonontunut. Edellisellä kerralla sain tietää, minkä minua epäiltiin vaivaavan ja mitä minulle tehtäisiin. Tällä kerralla ei minulle ole kerrottu vieläkään ja lähes kuukausi on kulunut. Olen itse selvittänyt vaihtoehdot. Ne ovat pelottavat. Insinöörinä en pysty eliminoimaan poissuljettuja vaihtoehtoja. Mikä on vikana. Tuntuu kuin perusoikeuksiani loukattaisiin. Aloitetaan selvitytyö perustuslaista.
6§ (osin)
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Eihän se käytännössä näin ole. Sairaat asettuvat eri asemaan asuinkuntansa varallisuuden ja poliittisten voimasuhteiden mukaan. Rikkooko se perustuslakia? Mielestäni kyllä, mutta en tiedä kenenkään muun niin väittäneen.
10§ ( osin )
Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
Tämä on vähän vaikeampi juttu. Jos kerrot lääkärille kolmen huonekaverisi kuullen sairastaneesi neekerisankkeria. Onko se perustuslain mukainen viesti? Ei se mukavaa silti ole.
19§ ( osin)
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
No niin. Oletusarvo tietenkin on, että se minkä katsottiin riitäväksi tasoksi 1993 - keskellä lamaa - olisi tämän päivän minimi. Ei se vaan niin ole. Taso on huonompi.
Perustuslain perustella nykyjärjestelmä rikkoo pykälää 6 mielestäni kiistattomasti. Miksi sairaanhoito on delegoitu kunnille, joilla on vaihtelevat taloudelliset resurssit. Mitä siis perustuslaki sanoo kunnallisesta itsehallinnosta?
121§ ( osin )
Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto
Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.
Eduskunta tukee ei-omavaraisia kuntia valtionosuuksin. Ulkopuolisesta tuntuu, että nämä rahat tulevat kuin palkanmaksu neuvostoliiton loppuvuosina – alhaisina ja vähintään kuusi kuukautta myöhässä. Köyhät kunnat siis velkaantuvat edelleen, kunnallisveroprosentit nousevat ja tyytymättömät asukkaat muuttavat etelän omavaraisiin taajamiin. Näissä työttymyys kasvaa ja kuntatalous heikkenee. Pienen kunnan omavaraisuus katoaa yhden dialyysipotilaan aiheuttamien kulujen vuoksi. Kuitenkin viime kädessä eduskunta on vastuussa kansalaistensa hyvinvoinnista. Miksei se sitten ole suoraan sosiaali- ja terveysasioista vastuussa? Kuinka mukavaa olisikaan valita ehdokkaansa hänen toteutuneen äänestämiskäyttäymisensä perusteella. Sen pelossa sairaanhoito lienee delegoitukin kunnille.
Onhan se helppo arvostella voidaan sanoa. Niin on, mutta minullapa on ehdotus. Kas näin:
1. Kuntien vastuu sosiaali- ja terveydenhoidosta siirretään; päätösten osalta eduskunnalle ja toteuttamisen osalta sosiaali- ja terveysministeriölle.
2. Maa jaetaan loogisiin alueisiin, joille pystytään asettamaan yhdenmukaiset laite- ja henkilöresurssit ja sopimaan alueidenvälisestä työnjaosta.
3. Kullakin alueella on hallitus ja sosiaalitoimenjohtaja ja terveystoimen johtaja. Johtajat ovat ammattijohtajia. Minimivaatimus on kyky johtaa yli tuhannen henkilön organisaatiota. Voi se johtaja olla lääkärikin. Hmmm…
4. Johtajien apuna ovat johtoryhmät. Tänne voi päästä jo monikoulutettu lääkärikin edellyttäen, ettei hän vastaa ainakaan taloushallinnosta, rakennusinvestoinneista eikä materiaalitoiminnoista.
5. Jokaisen yli sadan henkilön yksikön johtajana tulee olla ammattijohtaja. Lääkärikin käy, on jopa suositeltava, jos läpäisee testit.
6. Suorittavalla tasolla on lääkäri parhaimmillaan ja koulutustaan vastaavassa työssä. Prioriteeti olkoon potilaissa. Muita asioita hoitakoot sairaanhoitajat ja merkonomit.
7. Laatukriteerit säätää eduskunta lailla. Kuluja säännellään laatukriteereitä muuttamalla. Äänestäjät valitsevat omaa näkemystään vastaavat kansanedustajat.
Kaikkien alueiden hallituksen puheenjohtajien työhuone on ministeriössä. He laativat eduskunnalle esityksen maan koko sosiaali- ja terveydenhuollon strategiasta ja välittävät tiedot alueellisten johtoryhmien toimintasuunnitelmista ja edellisen kauden toteutumista eduskunnalle.
No niin. Lasketaanpa:
Päijät-Hämeessä on hallinnossa yht. minimissään 134 hlöä
eikä yhtään sairasta ollut hoidettu
Jos alueita 20 niin yhteensä Suomessa 2680 hlöä
Uusi malli ( 20 aluetta, hallitus a 10, johtoryhmät a 15 ja loppu suorittavaa porrasta ) 500 hlöä
Säästö 2180 hlöä
Kaiken esitetyn perusteella totean, että terveydenhuollon palvelut ovat huonontuneet. Onko muita mittareita kuin oma henkilökohtainen käsitykseni? No onhan niitä: Kelan hyväksymät taksat lääkkeistä ja lääkärikäynneistä ja laboratoriokuluista ovat loistavat 60% hyväksytyistä taksoista. Hienoa, loistavaa ja ainutlaatuista maailmassa. Se määritellään oikein laissa. Taksat on tosin viimeksi päivitetty parikymmentä vuotta sitten. Kuinkahan silloin oli varaa? Nyt pitäisi olla enemmän!
Potilaana olen erittäin huolestunut lääkäreiden työviihtyvyydestä
SAIRAALASSA OLI AIKAA AJATELLA….
Osa4: Kolmen kuukauden kuluttua…….
Aikuisena olen kahdesti ollut sairaalassa - viidentoista vuoden välein. Kummallakaan kerralla ei kivuliaita oireita ollut, mutta yllättäen joku terveyteni mittareista oli vakavasti punaisella. Ensimmäisellä kerralla olin erittäin tyytyväinen hoitooni ja kohteluuni. Tiesin koko ajan missä mennään ja miten edetään. Jälkimmäisellä kerralla kaikki oli erinomaista paitsi……lääkärit. Tärkeimmältä osaltaan kaikki mätti.
Olen nyt ollut kotona lähes kolme kuukautta. Lähtiessäni kotiin kaikkien tutkimusten tulokset eivät olleet selvillä. Lääkärin piti soittaa tiettynä päivänä jatkotoimenpiteistä. Ei soittanut. Seuraavana päivänä soitin itse ja törmäsin muuriin. Lääkärille ei yhdistetty vaan luvattiin jätää soittopyyntö. Odotin puolitoista viikkoa ennenkuin lähetin sähköpostin kaikille tapaamilleni lääkäreille kysyen kokeiden tuloksia, diagnoosia ja jatkotoimenpiteitä. Yksi vastasi olevansa lomalla. Lopulta minulle soitti lääkäri, jota en ainakaan muista tavanneeni. Siis jo seitsemäs. Oli vaan pahoillaan ja lupasi soitaa seuraavana päivänä jatkotoimenpiteistä. Soittikin ja sanoi, että tulen saamaan kutsun jatkotutkimuksiin. Odottelin taas ja lopulta taistelin tieni hoitajamuurin läpi ja sain lääkärin puhelimeen. Oli taas pahoillaan. “ Sihteeri “ oli muka mokannut.
Jatkotutkimuksissa mokasi laboratorio. Niiden munakello ei toiminut. Toimin itse kun tiesin netistä, että toinen näyte piti ottaa puolen tunnin kuluttua. Tuloksista soitti lääkäri keskelle 60-vuotisjuhlani hulinaa. Määräsi lääkettä ja jatkotutkimuksia.
Kävin tänään antamassa verinäytteen. Kuvittelin, että minulta otettaisiin myös se näyte, jonka takia minua tutkitaan ja jonka poikkeavuus voisi saattaa minut koomaan. Ei puhettakaan. Insinöörinä pidin loogisena, että sitä arvoa tulisi haukkana seurata, jotta tiedettäisiin lääkityksen vaikutus. Olen varmaan väärässä. Eihän keskussairaala voi hukata “punaista lankaa”. Eihän??
Odotan jännittyneenä huomista kuvausta. Mitenkähän se möhlitään? Sairaalassa eri osastot keskittyvät vaan omaan tehtäväänsä. Niiltä on turha odottaa tietoa. Hoitavan osaston lääkärien kanssa ei ole ollut yhtään keskustelua, jossa asiaani, oireitani ja jatkotoimenpiteitä olisi huolelliseti käyty läpi. Itse olen kaiken sairaudesta nyt tietämäni netistä kaivanut esiin. Se voi olla väärää ja vaarallista tietoa.
En todellakaan usko, että kohdallani tapahtuneet asiat ovat ainutlaatuisia. Tapahtuneet unohdukset ja mokat sattuvat varmasti monelle muullekin. Todennäköisimmin lähes kaikille. Erityisen huolissani olen niiden potilaiden puolesta, jotka sairautensa tai kykyjensä puolesta eivät pysty etujansa puolustamaan.
Katsokaapa uudelleen sitä kehittämääni kauhuliikeideaa ja mitä kirjoitin toiminnan kehittämisestä. Muutosta odotellessamme: Ottakaa itsellennne kaikenkattava sairauskuluvakuutus ja hoidattakaa itsenne Sveitsissä tai muussa hyvinvointivaltiossa tai pysykää terveenä!!
Kokeet on nyt käyty. Ja jälleen VIRHE, MOKA JA MUNAUS. En tiedä vielä oliko kyseessä systeemivirhe vai palvelumoka. Kuitenkin möhläys. Sain kutsun vatsan tietokonetomografiatutkimuksiin ohjeineen. Edellisenä päivänä otettiin labrassa asianmukainen kreatiinikoe, joka ainakin aiemmin oli ollut rajoissa. Ohjeen mukaan tankkasin juomalla vettä ja odotin varjoainetta. Kaapin kokoinen hoitaja tälläsi minut koneeseen ja sanoi tehtävän munuaiskuvauksen ( ei siis koko vatsankuvausta ). Ensin otettaisiin yksi kuvaus ja seinän takana oleva lääkäri päättäisi varjoaineen tarpeesta ennen toista kuvausta. No otettiin sitten kaksi kuvausta peräperää. Ei varjoainetta.
Kun luottamus lääkäreiden työmahdollisuuksiin oli jo aiemmin kadonnut, koitin kysyä komuutilta eikö varjoainetta voitu käyttää, vai ei tarvinnut käyttää. Kolossi ilmoitti tietojen tulevan lääkäriltäni ja seisoi pitämässä ovea auki poistumistani varten. Tekee varmaan firaabelina hommia yökerhon portsarina.
Olin jo etukäteen netissä tutustunut kutsun mukaiseen tutkimukseen ja nähnyt jopa otettuja kuviakin. Moka oli joko väärien ohjeiden antamisessa ( systeemivirhe ) tai jos lääkäri oli hetkessä todennut, etteivät munuaiseni kestä varjoainetta, olisin taatusti halunnut kuulla siitä heti. Jälkimmäinen on se palveluvirhe. Olenhan sentään toimintokäsikirjan mukainen asiakas. Vai olenko ???
Lääkäri soittaa maanantaina ( jos ehtii/kautta muistaa ). Olen kirjoittanut sitä varten pitkän kysymyslistan. Jos vastaukset ei tyydytä, niin tämä juttu voikin siirtyä “pöytälaatikostani” julkiseksi. Alkaa vittu jurppia. Ei lääkärit, vaan ne 134 kusipäätä ja eduskunta, jotka luovat edellytykset lääkäreiden toiminnalle esimerkiksi sulkemalla ne säteilyseinän taakse pois kohtaamasta potilasta.
Soittihan se lääkäri. Tuplasi lääkeannostuksen lähettämättä uutta reseptiä. Hankaluuksia apteekissa ja KELA-korvauksissa. Joutui uusimaan apteekin pyynnöstä reseptin, jonka olisi voinut korjata elokuun peruuntuneessa tapaamisessa. Kansantalouden kannalta kallein vaihtoehto totetui jälleen.
Eikä tässä vielä kaikki. Kertoessani, että minulla on kysyttävää, selvästi stressaantunut puhelinlääkäri vastasi, että hänellä on kymmeniä puheluita hoidettavanaan vielä tänään ja kieltäytyi vastaamasta. Oleellisin kysymykseni olisi liittynyt siihen, miksi yksi – nettiopiskeluni perusteella oleellinen - tutkimuslinja oli jätetty tekemättä. No, olisihan se ollut tietysti kalleinkin.
Kun pato murtuu, niin silloin sekin ylilääkäri, josta asiaa sivunneiden henkilöiden suosittelusta huolimatta jätin tekemästä valitusta epäilemäni laittoman piristeen käytöstä krapulansa hoitoon, tulee saamaan osansa. Tässä samassa sosiaali- ja terveydenhoidon yhtymässä! Teksitikin on jo valmiiksi hahmoteltu sairauspäiväkirjaani Jätin aikanaan valittamatta, koska tiesin vastaisuudessakin joutuvani käyttämään saman yksikön “palveluja”. Pelkäsin kollegiaalista solidaarisuutta. Nyt kun voin jo todeta vian olevan valtiollista tasoa, saatankin käyttää viimeiset 3-4 viimeistä vuottani tehdäkseni asialle jotakin. Perussuomalaisia en silti koskaan äänestä.
Valtapuolueiden on tehtävä jotakin muuta, kuin pakottaa kuntia yhteenliittymiin! Kyllä potilaat ja vanhukset tietävät. Katsokaahan väestön ikärakennetta Tilastokeskuksen sivuilta. Sen perustella noin puolen äänioikeutetuista tulisi olla huolissaan omasta tai vanhempiensa terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta. Kun ne saa herätyksen, niin ei enää sallita eduskunnan törsäilyä itseensä ja kulttuuriin, jota Lipponenkin estottomasti puolustaa. Eihän sen tarvitse enää yrittää, kun on jo eläkkeellä eduskunnasta. Tehdään seuraavista valtiollisista vaaleista infrastruktuuri-, koulutus-, sosiaali- ja terveydenhoitovaalit. Kaikki muu on toissijaista ja väistyvää. Lamasta asti on ollut päinvastoin. Sitä on saatu jo kylliksi! Jo riittää idiootit!
Perustavaa laatua ja kokoluokkaa oleva kysymys on: kuinka meillä on varaa taistella ilmastonmuutosta vastaan ( vain yritysten ja kansan rahoilla) turvataksemme tulevien sukupolvien elämä ja jättää vanhukset ja sairaat, tiet rautatiet, sähköverkko ja energiansaanti hoitamatta ? Vain utopisti voi sanoa, että meillä on varaa kaikkeen. Realisti miettii prioriteetit uudelleen! Varsinkin kun on julkisen sairaanhoidon myllyyn kerran tai pari joutunut.
Voiko hädänalaiseen tilaan joutunutta tolkuissaan olevaa ihmistä kohdella näin ? Entä fyysisesti heikkoa mutta teräväpäistä vanhusta ? Puhumattakaan dementikoista. Ei, ei ja ei sanoo kansa, poliitikot sanovat myös ei, mutta tarkoittavat KYLLÄ. Sairasta narsismia!!!
Pitkään aikaan ei ole tullut tuntojaan puretuksi tässä dokumentissa. Vaan googlatkaapa Roadmaster48-blogia. Varsinkin “Häväistyskirjoitus” osiota.
Nyt mennään joulukuussa 2008. Kymmenen kuukautta on kulunut ja saman verran ovat vanhentuneet suurin osa niistä laboratoriotutkimuksista, jotka minulle kalliilla rahalla oli tehty sairaalassaoloaikanani. Edellisen tarkastuksen lääkäritapaamisineen piti olla elokuussa. Kun ei kutsua kuulunut soitin ja kysyin milloin se tulee. Sanottiin, että toinen lääkäri on jäänyt eläkkeelle ja asiani viivästyy pari kuukautta. Ahaa, siis lokakuulle ! Ja nyt mennään joulukuussa !
Ei se minulle enää mikään uutinen ollut. Säännöllisen epäsäännöllisesti tarkastin PHKS:n avoimet virat. Ne aiemmin mainitut 134 päättäjää olivat päättäneet olla palkkaamatta ketään eläköityneen tilalle – virka ei ollut avoinna. Ovat varmaan ylpeitä säästöpäätöksestään. Kusipäät.
Olen muiden sairauksieni vuoksi tavannut erikoislääkäreitä yksityisellä lääkäriasemalla. Osittain samoja, jotka tekevät leipätyönsä keskussairaalassa. Vaivihkaiset kyselyni ovat vahvistaneet epäilyni. Töitä on liikaa. Yksi jopa kertoi purkavansa stressiään yksityisvastaanotollaan, koska saa itse määrätä ajankäytöstään. Muutenkin empaattisin rahalla ostamistani lääkäripalveluista eikä veloita käyttämästäni yliajasta.
Konsulttiraportissa tärkeintä on valmisteleva osuus. Tässä sitä on tehty jo kolmattatoista sivua. Johtopäätökset on esitettävä iskevän ytimekkäästi. Tähän tapaan:
JOHTOPÄÄTÖKSET
Kunnat (kuntayhtymät) joutuvat tarjoamaan palveluja, joita he eivät halua myydä ja joita asiakkaat haluaisivat/ovat pakotettuja ostamaan, mutta eivät voi, kun niitä ei ole tarjolla.
Palveluja ei ole tarjolla, koska ammattitaitoisia resursseja on kuntataloudellisista syistä liian vähän, eikä niiden vähienkään resurssien anneta toimia eettisten näkemystensä mukaisesti.
Työviihtyvyyden puute tulee ajamaan parhaat resurssit pois julkisesta terveydenhuollosta. Ei rahan takia, vaan eettisitä syistä: Tehdä työnsä oikein ja hyvin, ansaita asiakkaan arvostus työtään kohtaan ja jaksaa motivoituneena puurtaa aina ansaittuun eläkeikään asti. Sen ylikin, parhaassa tapauksessa.
Jos hallitus ja eduskunta eivät puutu asiaan nyt, vastaavat suuret ikäluokat äänestämällä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos sekään ei auta tehdään Thaimaan tavoin. Valtio halvaantuu.
Viitaten blogini “Häväistyskirjoitus” osioon en usko poliittisen päätöksenteon ratkaisevan ongelmaa ilman suurta ja näyttävää kriisiä.
Kriisin syntymistä pitää siis nopeuttaa !
Vastoin yli 30-vuoden kriisiyritysten parissa hankkimaani kokemusta ja suorittamiani toimenpiteitä kohtaan, jotka useimmiten perustuivat havainnolle, että “tuotannon vauhti on kuin hidastetussa filmissä“ ovat sympatiani ylikuormitettujen lääkäreiden ja sairaanhoitajien puolella. Nyt ei saneeratakaan duunareita. Nyt vaaditaan poliittista vastuuta. Ja se tehdään näin edes rikkomatta hoitohenkilökunnan eettisiä normeja:
TOIMENPIDE-EHDOTUS
Italialainen lakko. ( www.wikipedia.fi ) Jos sekään ei auta niin onhan saunan takana jo vanhat maatuneet...
_
