HUPIA TAAS PITKÄSTÄ AIKAA


Vanhat hyvät ajat palasi mieleen taas eilen.  Edellisestä vastaavasta tapahtumasta on vähintään 25 vuotta. Olin silloin tulosyksikköjohtajana Upolla. Piti lähteä kauppaan ostamaan viikonlopun ruokia. Lähdin työsuhdesaabilla. En enää tarkkaan muista mitä olin tekemässä ennen lähtöä, mutta oli vähän suttuiset vaatteet päällä. Saattoi olla jopa tahraiset haalarit. Haluttiin mm. härän sisäfilepihvit.

Marssin lihatiskille ja pyysin myyjältä niin ja niin monta pihviä. Lihamies katsoi ryysyjäni ja sanoi, että sisäfile on kallista. Vastasin: "En kysynyt hintaa", johon myyjä vastasi kertomalla kilohinnan tarkastellen edelleen ulkoasuani. Lopulta piti ihan kysyä siltä halusiko se myydä vaiko ei. Se myi; minä maksoin. Kaupan omistaja oli tyytyväinen; minä en.

No sitten tänään. Mummolle piti keksiä joululahja. Ajattelin sitä vähän hemmotella.  Ihan tässä vieressäniolevasta ikkunasta näkyy kauneushoitola. Ei muuta kuin rytkyt päälle - siis
honkkarin silittämätön flanellipaita ( 3 kpl/ 10€ ), 20 vuotta sitten itäeuroopasta ostettu nahkatakki ja ylisuuret samettihousut. Huom: Kaikki puhtaita, ehjiä ja  erittäin mukavia päällä. Parta tosin ajelematta, mutta suihkussa käyty.

Teiniaikoina sanottiin, että kaikki kosmetologit ja parturit ovat huoria, mutta kaikki huorat ei ole ole kosmetologeja ja partureita. Mää tiiä. Pälyillen astuin hoitolaan. Ei siellä tietenkään ollut yhtään muita asiakkaita. Jouluna kaikki on luomua, Oli siellä pari kauneushoitajaa..  meikäläisen 60-luvun asteikolla ylilaitettuja . Minut huomattiin, katsottiin ylös ja alas ja kysyttiin - ei juuri näillä  näillä sanoilla mutta sen tuntuisesti: " Mitä asiaa?" Olisikohan ollut ylenkatsetta puolin ja toisin?

Kysyin myyvätkö he lahjakortteja kun netissäkkään ei näkynyt. Sanoivat myyvänsä: kysyivät mitä haluaisin. Vastasin kysymällä "Näytänkö tyypiltä joka tietää? Sitten jaariteltiin sitä ja tätä. Sanoivat, että kasvohoito on 60 ja jalkahoito on 65 ja muut hoidot välillä  15-160€. Ostin sitten sen vaan jonkin lipun hätäpäissäni. Pakkasivat sen paperipussiin. Kotona kattelin.

Pussissa oli täydellinen ja runsas hinnasto ja erikoistarjoukset miehille. Markkinointiaineisto oli ihan kunnossa, vaan ei sitä osattu tai haluttu käyttää myynnin hetkellä. Myynnin hetki on kaupanteon ja yrittämisen ydin. Raha kilahtaa kassaan, tai sitten ei. Tuntui että ne halusi päästä minusta vain eroon. Olisivat voineet myydä minulle ihan mitä tahansa aina 100:n € asti.  Kerroinkin sen niille etukäteen.

Missä se hupi on? Se selvisi itsellenikin vasta myöhemmin. Teiniajan klisee huorista. Parinkymmenen vuoden vientiaikoina tuli tavattua yksi jos toinenkin ammattilainen. Ja ne vasta myyjiä olivatkin. Juttu on siinä, että ennen huippumyyjätkään eivät saaneet tavaraansa kaupaksi. Eilen minä - "huippuasiakas" - en tahtonut saada haluamaani ostetuksi.

Ei tässä ketään ole nimitelty tai loukattu. Minua huvitti tilanteen komiikka. Äijä menee liikkeeseen, jonka kaltaisista ei ole koskaan edes ajatellut ostaa itselleen palveluksia, ja kokee olevansa ihan väärässä paikassa mutta oikealla asialla. Varmaankin ihan kunnollinen ja asiallinen henkilökunta koki tilanteen  ihan samoin. Että se siitä.