EUROSOSIALISTIT ORWELL JA LIPPONEN

Sattuipa sopivasti samalla viikolla kahden lukeneneen (kirjaviisaan) sosialistin kirjat lukuvuoroon. Näin jälkikäteen vielä oikeassa järjestyksessä - siis siten, että ensimmäisen anti vaikutti jälkimmäisen lukemisen (tai oikeammin kirjoittajan) ymmärtämiseen. Suosittelen muillekin:

George Orwell (Eric Blair): KUN AMMUIN NORSUN ja muita esseitä. WSOY 1984. ( erityisesti essee: "Nationalismista", joka on kirjoitettu lokakuussa 1945: )

Paavo Lipponen: JÄRKI VOITTAA, Otava 2008.

Kirjaviisasten tekstiä lukiessa alkaa ensin kaivata ja sitten kiihkeästi etsiä kirjoittajien omia kuolemattomia viisauksia. Johtuneeko yli kuudenkymmenen vuoden aikaerosta, kirjoittajien sosiaaliseta taustasta ja elämänkokemuksesta tai sivistyksestä/älyllisyydestä, eroja löytyi. Tuomioni julistan myöhemmin.

Molemmat kirjoittajat ovat läpikäyneet klassisen peruskoulutuksen ja jatkaneet opintojaan maansa parhaimmistoon kuuluvissa yliopistoissa. Molemmat kapinallisina, vaikka Lipponen ei kirjassaan sitä myönnäkään. Orwell - vakaumuksensa mukaisesti - soti Espanjassa ja toimi poliisina Burmassa ennen kirjoittajaksi ryhtymistään. Vallan ja yhteiskunnallisen aseman tavoittelu näyttää minusta hänelle täysin poissuljetulta mahdollisuudelta sekä omasta halustaan, että lähtökohdastaan alemmasta sosiaaliseta luokasta aikansa Englannissa.

Lipposesta ei tarvinne paljon mainita. Nuorena puolueensa valinnut, viettänyt suojattua suomalaista sodanjälkeistä nuoruutta, saanut opiskelustipendin USA:han, tavoitellut ja saanut valtaa ja rakentanut itselleen kansainvälisen verkoston. Menestynyt hienosti ja päätynyt öykkäriksi, joka katsoo itse tärkeänä pitämiensä asioiden saavan maksaa veronmaksajille ihan mitä vaan. Molemmat ovat toimineet kriitikkoina kollegoilleen.

Orwellissa on tunnusomaista se, että hän on ankaran kriittinen omalle viiteryhmälleen. Lipponen on vahvasti fiksoinut itsensä olemaan paras vertaistensa joukossa, siis maailaman paras sosiaalidemokraatti. Ne julkidemarit, joiden kanssa olen itse joutunut tekemisiin ovat olleet vähemmän lukeneita, mutta paremmin Ay-liikeen kouluttamia työjarruja, joiden ansioksi voidaan laskea ainoastaan joidenkin teollisuusalojen kuoleminen tai halpatyövoimamaihin siirtyminen joitakin vuosia ennenaikaisesti. Muutama vuosi sitten olin valmis pitämään Paavo Lipposta valtiomiehenä, joka taloudelliset realiteetit oivallettuaan, johti maata oikeistolaisemmin kuin kukaan porvari ennen häntä ja raivasi todella tiensä EU:n ytimiin. Valtakirjalla, jonka antajat laulavat työväenlauluja ja kutsuvat toisiaan TOVEREIKSI! Ketähän tuli huijatuksi?

Orwellin esseestä en löydä asenteellisuutta hakemallakaan. En löytänyt Lipposenkaan kirjasta kahden ensimmäisen luvun aikana - ainakaan omiani enemmän. Mutta kolmannessa mätti jo pahasti. Ensin mies kieltää oman menneisyytensä; tervellä itsetunnolla varustettu Lipponen olisi todennut kylmän rauhalliseti olleensa puolueensa vasemmalla laidalla nuoruudessaan, siksi, että nuorena ollaan radikaaleja. Toisekseen kieltää koko vasemman laidan olemassaolon ja samalla aukeamalla puhuu puolueen vasemmasta laidasta. HÄH?

Se suurin asenne on piilotettu sitten sanahelinän sisään En voinut välttyä saamasta vaikutelmaa, että sosiaalidemokraateilla olisi ollut varma näkemys viimeistään talvisodan jälkeen siitä, missä Suomi on 2000-luvulla, koska kaikki demarien valinnat sen jälkeen olivat oikein suunniteltuja ja vielä paremmin ajoitettuja. Toki Lipponen jakaa kiitosta muillekin kuin puoluetovereilleen. Sitä enemmän mitä lähempänä he ovat hänen valtakauttaan (Holkeri, Aho).

Se suuri ajatus kansallisesta identiteetistä Lipposen kirjan lopussa on myöhässä. Sitä löytyy nuoresta polvesta yllinkyllin. Katainen, joka vaikutti aluksi Juhani Helmenkalastajan kolmoskloonilta on riidattoman hallitustyön takuumies. Pekkarinenkaan ei pekkaroi. Stubb on muutamassa kuukaudessa tehnyt myös näyttäviä uusia avauksia. Vähän lisää kokemusta, niin on lyömättömästi tarvittavissa ytimissä takanansa oman väen tuki - huijaamatta! Ja rividemarit vaan haluaa laulaa ja toveroida vetäjänään peruskoulun opettaja. Siellä sitä identiteettiä kaivataan, Paavo!

Nyt ympyrä sulkeutuu. Palataan lukuun 1 ja 2; SIVISTYS - MITÄ SE ON ? ja INTELLEKTUELLIT - ONKO HEITÄ? Lukekaapa todella se Orwellin essee!