JATKOA EDELLISEEN

Edellistä kirjoittaessani olin noin puolivälissä Walter Isaacsonin kirjaa Steve Jobs. Se, ja se , että olin urani alkuaikoina muutaman kerran työskennellyt USA:ssa muoviputkitehtaiden lattiatasoilla, panivat minut ajattelemaan ja kirjailemaan. Nyt, luettuani elämänkerran loppuun, ymmärrän miksi.

Muistelen, että se oli Sacramento,CA tai Waco,TX. Olimme toimittaneet koneen. Tilaajan emo oli lähettänyt kaksi teknikkoa koulutukseen, koska tilauksia konsernin eri tehtaille oli viisi.

Olin itse koeajanut koneen pajalla. Kone asennettiin tuotantolinjan päähän paikoilleen. Todettiin. etteivät osat ole linjassaan. Kysymyksessä oli 8-metrinen noin 2-tonnin painoinen pitkä teräsrakenne. Myönsivät, että lastia purettaessa se oli pudonnut.  Kello oli 02 yöllä. Ajattelin, että jatketaan huomenna. Tehtaan kaveri kysyi mitä korjaukseen tarvitaan. Kerroin. Kaveri sanoi, että meillä on tunnin tauko. Mennään syömään.

Tunnin päästä palattiin. Apuvoimat - osaavat, ei halpikset - oli paikalla - siis keskellä yötä - ja kone toimi, kun linjan tuotanto suunnitellussa aikataulussa käynnistettiin.

Ei se minun ansiotani ollut. Ihmettelin sitä ääneen ja sain opetuksen. Kukaan keskellä yötä herätetyistä ei ollut tyytymätön. Ammattitaidolla ansaittu taala toi tyydytyksen. No mitä ihmemiehiä ne oli? Toinen oli hitsari ja se toinen vaan  kantoi pari hydraulista tunkkia paikalle ja pumppas niitä.

Mikä yhdistää Steve Jobsin hitsariin ja asentajaan?

Intohimo työhön. Mikä on sen vastakohta? Intohimo joutenoloon. Kun aiemmin maalasin maailman isolla pensselillä, totesin jenkkien selviävän meitä paremmin. Saas nähdä.