lauantai 10. tammikuuta 2009

CARL von CLAUSEWITZ ROKKAA HAUDASSAAN

Riippumatta siitä mitä viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana olet toraillut naapurin pikkuserkkujen kanssa, mietipä mitä tekisit, kun joka kerta kun kyykistyt isommalle tarpeellesi ahteriisi napsahtaa darts-tikka. Sulkaan on vielä tussilla kirjoitettu heittäjä nimi. Ali, Jussuf tai Abdullah jne. Sukunimi on aina Hamas. Koko perheen ahterinahoissa on aristavia pieniä reikiä kuin Lumikin immenkalvossa. Määrä vain on moninkertainen. Todellista vahinkoakin on tapahtunut; Golda-täti erehtyi huutelemaan naapuriin päin ja sai tikan silmäänsä. Ariel sai täysosuman testikkeleihinsä ja kuolee lapsettomana.

Hermostutaan, pidetään kokouksia, soitellaan tuloksetta poliiseille ja lopulta päätetään, että tästä on tultava loppu. Onneksi suvussa on sotilasuralle elämänsä omistaneita henkilöitä - tarkemmin ajateltuna - vähän liiankin kanssa. Aika ajoin jopa liiankin innokkaita toteuttamaan elämäntehtäväänsä. Innokkuus ei merkitse huolimattomuutta. Päätetään valmistautua huolella parhaan lähdeaineiston avulla. Sitähän on tunnetusti saatavissa Tel Avivin kirjastosta.

Aamupäivä päätetään käyttää selektiiviseen historian kertaukseen motivaation hankkimiseksi. Aiheena on: " Naapurin serkkujen pahat teot kautta aikojen". Vakoilemalla on saatu tieto naapurin lukemasta samannimisestä kirjasta, jota ovat lukemassa omassa kirjastossaan. Sisältö on vain käänteinen.

Lounaan jälkeen onkin sitten siirrytty sotatieteen hyllylle. Metritolkulla uusia opuksia, täsmäsodasta, kybersodasta, informaatiosodasta, elektronisesta sodankäynnistä jne. yleisenä viestinään, että perinteinen maasodankäynti on tullut tiensä päähän sekä taloudellisesti että uhriluvultaan kalliina kuten Irakissa on osoitettu. Käydään kiivasta keskustelua mitä uusista sotataidoista hyödynnetään. Riidelläänkin. Kannetaan lisää kirjoja pöytään. Väsyttääkin jo. Pöydän reunalta putoaa ohuehko jo nuhruinen keskeneräisen näköinen vanha painotuote. Päätetään rentoutua hetki ja naureskella jollekin vanhalle pierulle, joka on luullut tietävänsä sotataidoista kaiken. Heh heh!

Päät yhdessä tutkitaan parisataa vuotta vanhaa opusta. Vartin kuluttua ei naurata enää yhtään. Aamuun menessä on varmistettu suvun ja ystävien sitoutuminen sotaan politiikan keinojen loputtua. Vihollisen lyömiseksi tarvittavia varoja on yllinkyllin ja lisää on luvassa. Naapurin tukijat ovat kauempana ja kovin eripuraista porukkaa. Siksi niiden aseetkin ovat dartsien luokkaa. Käydään vielä kellarissa tarkistamassa aseiden strateginen reservi. Siellähän ne parisataa koko naapurin tukialueen kattavaa a-pommia ovat.

Strategiaksi valitaan vihollisen lyöminen massiivisella voimankäytöllä siten, että siitä tulee pysyvästi toimintakyvytön.

Taktisesti voimia käytetään siten, että omille joukoille koituvat tappiot minimoidaan.

Kuin suoraan oppikirjasta. Lets rock. Lisänä jaetaan joukoille upouudet MP3-soittimet nupit viritettynä valmiiksi kaakkoon ettei naisten ja lasten valitus kuulu häiritsevänä soturien korviin taistelun melskeissä.

Loppu on historiaa. Vastapuolen tappiot ovat satakertaiset Ans kattoo kuinka lopulta käy.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei perinteinen maasodankäynti suinkaan ole kuolemassa, jos sitä käydään oikein perustein ja oikealla tavalla von Clausewitzin opein.

Miksi on sitten käynyt niin, että Amerikkalaiset eivät voittaneet Vietnamin sotaa ja voivat vielä joutua poistumaan Irakistakin ilman voittoa kun taas Israelilaiset yhtä pientä kahinaa lukuunottamatta ovat voittaneet kaikki? Älkää minulta kysykö! Lukekaa se von Clausewitzin kirja!

Ei kommentteja: