Ei kai taas? Ainahan ne sen on tehnyt, saanut vähän lisää valtaa, astunut sovittujen rajojensa yli. Ei siis koskaan mitään valtiomiesainesta. Eikä tule. Ei ole johtajuutta!
Matti Vanhasen johtajuudesta puuttuu julkikuvan kautta lähes kaikki. Julkitulleiden naissuhteidensa kautta hänestä saa alistuvan itseään häpeävän kaksimetrisen yökastelijan vaikutelman. Toistan: vaikutelman. Sama heijastuu tv-raporteista EU-kokouksissa.
Hallituksen kakkospuolue, kokoomus, saavutti gallupien johtoaseman ensin Kataisen ja sittemmin Stubbin nuorekkaiden ja avoimien avausten perustella. Kansa tykkää. Äänenmurroksen jo kadottua on Kataisen miehuuskokeen aika. Tee näin:
Taantuma Suomessa hoidetaan lainaamalla rahaa hyvien kansantalouslukujen mahdollistamaan tappiin asti. Ja heti! Cash is the King! Jos talouden talvisodasta tulee totta, niin raha-ammuksia tulee olla maksimimäärä. Malli Katainen - ei Cajander! Korosta riippumatta. Ja ammuksilla elvytetään niin perusteellisesti. Jos lainattiin liikaa niin jälleenlainataan voitolla köyhille. Taantuma hoidettu! Myöhästypä Katainen tässä ja päädyt katulakaisijaksi siihen "mikä se nyt oli kuntaan" mistä olet lähtöisinkin.
Kerran vielä: Imuroi heti kaikki mahdolliset rahat ja taistele niillä henkesi edestä!
Ei itsestään selvän asian hoitamisessa mitään johtajuutta kaivata. Politikointi vaan pitää hetkeksi unohtaa; ihan niinkuin oikeassakin talvisodassa. Häpea Pekkarinen sitä , mitä teet nyt ja varo sitä Väyrynen, mitä nyt parhaillaan suunnittelet tekeväsi. Valtapizzan kuivia reunapaloja nakertavalle oppositiolle evästykseksi: Liittykää rintamaan kun ette parempaakaan vaihtoehtoa pysty kehittämään. Tulevat hallituspaikat ovat jaossa juuri nyt; eivät enää tulevissa vaaleissa.
Todellisen johtajuuden haasteet ovat ihan muualla kuin nykyisen taantuman hoidossa.
Huhhuh. Nyt tulee jo vanhalle viisaallekin ongelmia vaikka juuri ratkaisin taantuman ihan kädenkäänteessä! Ei kun työkalupakille. No niin.
Lista haasteista ( Aivoriihi ):
- liiaksi hajautunut valta ja vastuut
- suurten ikäluokkien loppuunpalaminen
- väärin asetetut elämänlaadun mittarit
- todellisen päätösvallan asemointi
- perustuslaki/julkinen valta
- oma asema EU-ssa ja globaalisesti
- kansakunnan johdateltavuus / terve järki
- ristiriita kansalaisten oikeutettujen odotusten / toteutuman välillä
Lista haasteista tärkeysjäjestyksessä ( Analyysi ja ratkaisut)
1. Perustuslaki / julkinen valta
Perustuslaki on kansalaisen viimeinen turva. Parikymmentä vuotta on perustuslakia rikottu ainakin sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta valtion ja kuntien toimesta. Kuitenkaan ketään ei voida syyttää. Ministerivastuulakia on muutettava. Ministerin ja vastuullisen alaisensa (virkamiehen) tulee vastata valtakunnanoikeudessa yhdestäkin lain - suorasta tai epäsuorasta -rikkomisesta, joka johtuu hallituksen tai eduskunnan päätöksestä. Esimerkkinä vain kunnille delegoidut sosiaali- ja terveyspalvelut. Varmaankin ministerien välinen arvojärjestys muuttuu - kansalaisten parhaaksi.
Ylläolevan luonnollisena seurauksena vastuun siirtyesä ylemmäs myös valta on keskitettävä. Järjetön on pääministeri, joka antaa kuntien, virkamiesten, työntekijäjärjestöjen tai työnanatajajärjestöjen tehdä päätöksiä, jotka johtavat omaan vankilatuomioon. Siispä kunnilta on riistettävä vastuu ainakin sosiaali- ja terveyspalveluista välittömästi törkeästi rikotun perustuslain perusteella. Kuntaverot alenevat/valtionverot nousevat ja taantuvien kuntien asukkaat hyötyvät. Hallinnon keskityksellä saavutetaan myös tehokkuussäästöjä. Hajasijoituskin helpottuu. Amen!
Tässä tuli se todellinen päätösvaltakin asemoitua.
Missä on se valtiomies, joka tämän toteuttaa? Pahoin pelkään ettei sellaista vielä ole syntynytkään ja sen äitikin on jo kuollut.
2. Kansalaisten oikeutetut odotukset
Me suuret ikäluokat olemme pääosin saaneet nauttia jatkuvasta kehityksestä. 1990-luvun lamakin kirpaisi vain valikoidusti. 2000-luvulla iskivät lähimpien omaisten hoitojonot ja akuuttisairausten torjunta kaupunginsairaalassa. Miksi keuhkokuumepotilaalta todella yritetään estää sairaalaan pääsy viikonloppuna? Kaiken tappelun jälkeen vietiin keskussairaalaan pillit soiden. Silloin alkoi mättää ja mättää edelleen. Vaimon äiti ( 90v.); kohtelu yhtä tylyä. Vittuilustako niitä veroja maksetaan?
Sosiaaalipalveluista ei ole omakohtaista kokemusta. Sairaanhoidosta kyllä ja pelkästään negatiivista; kuten myös koko lähipiirilläni. On karmivaa kuulla televisiosta, että terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä joustamattoman toimintamallin takia ja kun potilaatkin ovat vastenmielisiä. Palveluita ulkoistetaan vaan siksi, että poliittiset päätöksentekijät ja johtavat virkamiehet kieoutuvat vanhoihin viittoihinsa. Sairaaloissa sama juttu. Terveysyhtymien päättäjien tärkein tehtävä on valvoa oman kuntansa taloutta eli heikentää asukkaidensa saamia palveluja.
Miksi nostin tämän toiseksi tärkeimmäksi analyysissäni? Syy on se, että kansan tyytyväisyyttä kuvaavat maittaiset tiedot perustuvat hyvinvoinnin lisääntymiseen. Lähtökohdista riippumatta! Kiinalaiset, jotka edelleen ovat vuosikymmeniä meitä jäljessä- millä tahansa mittareilla- ovat tyytyväisiä ja motivoituneita. Me emme, koska taannumme. Miksi? Kilpailemme väärillä mittareilla
Mennään helpointa kautta. Ainot kelvolliset mittarit ovat kansantaloudellisia. Kaikki muu on spekulatiivista. Näiden osalta riittää kun ollaan keskikastissa. Paras ei pidä olla missään tapauksessa, koska se maksaa liikaa ja muut hyötyvät. Eritysesti ilmastomuutoksen torjunnassa, kansalaisten eliniänodotteessa, alhaisessa lapsikuolleisuudessa kilvoittelu tuottaa vain tuskaa ja kärsimystä. Kun taas ainoa pluspuoli on paras sijoitus YK:n tilastokirjassa
Tuottavuuden kannalta tiedän kokemuksesta, että viidenkympin jälkeen teho alkaa alentua. Raskaissa töissä olleet kuluvat fyysiseti ensin. Psyykkinen riski lienee kaikilla sama. Mikä sitten on oikea eliniänodotteen arvo? Sehän on tietysti se, että ihminen erkaantuessaan elämästään lähtee tyytyväisenä ja ilman kärsimyksiä. Perinteisesti maalla lastenlapset saattoivat isovanhempansa hautaan. Sitkeähenkisiä pidettin jopa vitsauksina. Tänäänkin!
Mihin se mittari sitten pitäisi asettaa? Väittäisin, että maksimissaan 7-kymppiin. Edellyttäen, että elämänlaadun muut mittarit- kuten jatkuva positiivinen kehitys- ovat toteutuneet. Mikä olisi elämän saldo? Lapset, lapsenlapset, ei keinoniveliä, ei elinsiirtoja ja lähes loppuun asti kotona ilman lisäpalveluja. Miksi pitäisi olla enemmän? Mitä se antaisi? Vain tuskaa, kurjuutta ja huonoa julkista palvelua! Pekka Puska on väärä profeetta.
Lapsikuolleisuus on myös väärä mittari. Ne viimeiset prosentit eivät elä yhtäkään onnellista päivää ja niiden vanhempien suru vaan pitkittyy. Mikä mittari se oikein on? Surulla elvistelyä YK-ssa?
Väärä mittari on myös kilvoitella sosiaali- ja terveyspalvelujen alhaisella %-osuudella bruttokansantuotteesta. On itsestään selvää, että luvun aletessa palvelut huonontuvat. Kilvoittelu vaan jatkuu ja päättäjät seuraavat katseella järjestelmän luhistumista omistamatta ajatustakaan sille, että he niin tehdessään rikkovat perustuslakia!
Tavoitteet on saavutettu ja ylitetty jo kymmeniä vuosia sitten, mutta kilvoittelu vaan jatkuu. Järjetöntä!
3. Johdateltavuus / oma järjenkäyttö
Maailma on ismejä täynnä ja lisää tulee kaiken aikaa. Kollektiivisen hulluuden iskiessä uskonasiat muuttuvat tai muutetaan absoluuttiseksi totuudeksi.
Perinteisiä uskontoja ei kannata tässä mainitakaan. Uudemmista otan esimerkisksi kommunismin, natsismin , nationalismin ja ympäristöliikkeen. Varmaankin miljardi kuollutta; lähes kaikki viattomia fanatismin uhreja. Uskontoja ne ovat siksi, että sitova tieteellinen näyttö puuttuu. Aatteina ne vetoavat tunnetasolla. Kellokkaina vakuuttavat narsistit/psykopaatit. Käyttövoimana kansan pettymys oikeutettuihin odotuksiin nähden, kuten meillä ja maailmassa juuri nyt.
Mihin meidät on jo johdateltu viimevuosina:
- päästökauppa
- Natura
- ydinvoimakielteisyys
- energiaverot
- kallis bioenergia
Mitä se on?
No sehän on sitä vanhaa vähemmistön diktatuuria. Samat kommarit siellä on takana vaan vähän paremmin jalostetuin menetelmin. Ja koko EU osti ideat! Uskomatonta!
No millä kriteereillä johdateltavuutta tulee sitten arvioda? Mihin mennä mukaan ja mistä ehdottomasti kieltäytyä? Filosofinen kysymys. Politiikassa pelataan kuitenkin vaalikauden tähtäimellä.
Kansa tyytyy vain jatkuvaan hyvinvoinnin kasvuun ja julkisten palvelujen paranemiseen.
Vältä siis kaikkea johdattelua, joka edes tilapäisesti pysäyttää kansalaisten hyvinvoinnin kasvun!
OIKEA MITTARI
Nyt päästiinkin sitten oikeisiin mittareihin. Mitkä yhteiset intressit ovat maalla ja sen kansalaisilla? Maa vaurastuu ihmisten työn kautta. Terve ja tyyväinen ihminen ahkeroi motivoituneena väsymättä vaurastuttaen itseään ja isänmaataan. Kansalainen on sitä hyödyllisempi, mitä suurempi osuus hänen eliniänodotteestaan on se aika, jona hän tekee tuottavaa työtä tai harjoittaa ammatillista opiskelua. Jokainen päivä, jona hän on sairaslomalla heikentää tätä osuutta ja kansantaloutta sekä hänen henkilökohtaista hyvinvointiaan. Erityisen tuomittavaa on mikäli sairasloma pitenee pitkien hoitojonojen vuoksi. Rakennetaanpas nyt sitten kansantalouden tasolle se kilvoiteltava tunnusluku.
a=Keskimääräinen eläköitymisikä-16 vuotta(oppivelvollisuusikä)
b=hoitojonopäivät/työllistetty työtekijä
c=sairauslomapäivät hoidon alusta/työllistetty työntekijä
e=keskimääräinen eliniänodote
Kaava: 100*(a-b-c)/e=kansalaisen keskimmäräinen tuotto-%.
Mitä suurempi luku sitä paremmin voivat sekä kansantalous että kansa, edellyttäen ettei joku psykopaatti keksi ruveta tappamaan eläkeläisiä. Kun luku pidetään jatkuvassa kasvussa tulee Suomesta maailman rikkain valtio, jossa asuu tyytyväisin kansa.
Kerran vielä: Imuroi heti kaikki mahdolliset rahat ja taistele niillä henkesi edestä!
Ei itsestään selvän asian hoitamisessa mitään johtajuutta kaivata. Politikointi vaan pitää hetkeksi unohtaa; ihan niinkuin oikeassakin talvisodassa. Häpea Pekkarinen sitä , mitä teet nyt ja varo sitä Väyrynen, mitä nyt parhaillaan suunnittelet tekeväsi. Valtapizzan kuivia reunapaloja nakertavalle oppositiolle evästykseksi: Liittykää rintamaan kun ette parempaakaan vaihtoehtoa pysty kehittämään. Tulevat hallituspaikat ovat jaossa juuri nyt; eivät enää tulevissa vaaleissa.
Todellisen johtajuuden haasteet ovat ihan muualla kuin nykyisen taantuman hoidossa.
Huhhuh. Nyt tulee jo vanhalle viisaallekin ongelmia vaikka juuri ratkaisin taantuman ihan kädenkäänteessä! Ei kun työkalupakille. No niin.
Lista haasteista ( Aivoriihi ):
- liiaksi hajautunut valta ja vastuut
- suurten ikäluokkien loppuunpalaminen
- väärin asetetut elämänlaadun mittarit
- todellisen päätösvallan asemointi
- perustuslaki/julkinen valta
- oma asema EU-ssa ja globaalisesti
- kansakunnan johdateltavuus / terve järki
- ristiriita kansalaisten oikeutettujen odotusten / toteutuman välillä
Lista haasteista tärkeysjäjestyksessä ( Analyysi ja ratkaisut)
1. Perustuslaki / julkinen valta
Perustuslaki on kansalaisen viimeinen turva. Parikymmentä vuotta on perustuslakia rikottu ainakin sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta valtion ja kuntien toimesta. Kuitenkaan ketään ei voida syyttää. Ministerivastuulakia on muutettava. Ministerin ja vastuullisen alaisensa (virkamiehen) tulee vastata valtakunnanoikeudessa yhdestäkin lain - suorasta tai epäsuorasta -rikkomisesta, joka johtuu hallituksen tai eduskunnan päätöksestä. Esimerkkinä vain kunnille delegoidut sosiaali- ja terveyspalvelut. Varmaankin ministerien välinen arvojärjestys muuttuu - kansalaisten parhaaksi.
Ylläolevan luonnollisena seurauksena vastuun siirtyesä ylemmäs myös valta on keskitettävä. Järjetön on pääministeri, joka antaa kuntien, virkamiesten, työntekijäjärjestöjen tai työnanatajajärjestöjen tehdä päätöksiä, jotka johtavat omaan vankilatuomioon. Siispä kunnilta on riistettävä vastuu ainakin sosiaali- ja terveyspalveluista välittömästi törkeästi rikotun perustuslain perusteella. Kuntaverot alenevat/valtionverot nousevat ja taantuvien kuntien asukkaat hyötyvät. Hallinnon keskityksellä saavutetaan myös tehokkuussäästöjä. Hajasijoituskin helpottuu. Amen!
Tässä tuli se todellinen päätösvaltakin asemoitua.
Missä on se valtiomies, joka tämän toteuttaa? Pahoin pelkään ettei sellaista vielä ole syntynytkään ja sen äitikin on jo kuollut.
2. Kansalaisten oikeutetut odotukset
Me suuret ikäluokat olemme pääosin saaneet nauttia jatkuvasta kehityksestä. 1990-luvun lamakin kirpaisi vain valikoidusti. 2000-luvulla iskivät lähimpien omaisten hoitojonot ja akuuttisairausten torjunta kaupunginsairaalassa. Miksi keuhkokuumepotilaalta todella yritetään estää sairaalaan pääsy viikonloppuna? Kaiken tappelun jälkeen vietiin keskussairaalaan pillit soiden. Silloin alkoi mättää ja mättää edelleen. Vaimon äiti ( 90v.); kohtelu yhtä tylyä. Vittuilustako niitä veroja maksetaan?
Sosiaaalipalveluista ei ole omakohtaista kokemusta. Sairaanhoidosta kyllä ja pelkästään negatiivista; kuten myös koko lähipiirilläni. On karmivaa kuulla televisiosta, että terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä joustamattoman toimintamallin takia ja kun potilaatkin ovat vastenmielisiä. Palveluita ulkoistetaan vaan siksi, että poliittiset päätöksentekijät ja johtavat virkamiehet kieoutuvat vanhoihin viittoihinsa. Sairaaloissa sama juttu. Terveysyhtymien päättäjien tärkein tehtävä on valvoa oman kuntansa taloutta eli heikentää asukkaidensa saamia palveluja.
Miksi nostin tämän toiseksi tärkeimmäksi analyysissäni? Syy on se, että kansan tyytyväisyyttä kuvaavat maittaiset tiedot perustuvat hyvinvoinnin lisääntymiseen. Lähtökohdista riippumatta! Kiinalaiset, jotka edelleen ovat vuosikymmeniä meitä jäljessä- millä tahansa mittareilla- ovat tyytyväisiä ja motivoituneita. Me emme, koska taannumme. Miksi? Kilpailemme väärillä mittareilla
Mennään helpointa kautta. Ainot kelvolliset mittarit ovat kansantaloudellisia. Kaikki muu on spekulatiivista. Näiden osalta riittää kun ollaan keskikastissa. Paras ei pidä olla missään tapauksessa, koska se maksaa liikaa ja muut hyötyvät. Eritysesti ilmastomuutoksen torjunnassa, kansalaisten eliniänodotteessa, alhaisessa lapsikuolleisuudessa kilvoittelu tuottaa vain tuskaa ja kärsimystä. Kun taas ainoa pluspuoli on paras sijoitus YK:n tilastokirjassa
Tuottavuuden kannalta tiedän kokemuksesta, että viidenkympin jälkeen teho alkaa alentua. Raskaissa töissä olleet kuluvat fyysiseti ensin. Psyykkinen riski lienee kaikilla sama. Mikä sitten on oikea eliniänodotteen arvo? Sehän on tietysti se, että ihminen erkaantuessaan elämästään lähtee tyytyväisenä ja ilman kärsimyksiä. Perinteisesti maalla lastenlapset saattoivat isovanhempansa hautaan. Sitkeähenkisiä pidettin jopa vitsauksina. Tänäänkin!
Mihin se mittari sitten pitäisi asettaa? Väittäisin, että maksimissaan 7-kymppiin. Edellyttäen, että elämänlaadun muut mittarit- kuten jatkuva positiivinen kehitys- ovat toteutuneet. Mikä olisi elämän saldo? Lapset, lapsenlapset, ei keinoniveliä, ei elinsiirtoja ja lähes loppuun asti kotona ilman lisäpalveluja. Miksi pitäisi olla enemmän? Mitä se antaisi? Vain tuskaa, kurjuutta ja huonoa julkista palvelua! Pekka Puska on väärä profeetta.
Lapsikuolleisuus on myös väärä mittari. Ne viimeiset prosentit eivät elä yhtäkään onnellista päivää ja niiden vanhempien suru vaan pitkittyy. Mikä mittari se oikein on? Surulla elvistelyä YK-ssa?
Väärä mittari on myös kilvoitella sosiaali- ja terveyspalvelujen alhaisella %-osuudella bruttokansantuotteesta. On itsestään selvää, että luvun aletessa palvelut huonontuvat. Kilvoittelu vaan jatkuu ja päättäjät seuraavat katseella järjestelmän luhistumista omistamatta ajatustakaan sille, että he niin tehdessään rikkovat perustuslakia!
Tavoitteet on saavutettu ja ylitetty jo kymmeniä vuosia sitten, mutta kilvoittelu vaan jatkuu. Järjetöntä!
3. Johdateltavuus / oma järjenkäyttö
Maailma on ismejä täynnä ja lisää tulee kaiken aikaa. Kollektiivisen hulluuden iskiessä uskonasiat muuttuvat tai muutetaan absoluuttiseksi totuudeksi.
Perinteisiä uskontoja ei kannata tässä mainitakaan. Uudemmista otan esimerkisksi kommunismin, natsismin , nationalismin ja ympäristöliikkeen. Varmaankin miljardi kuollutta; lähes kaikki viattomia fanatismin uhreja. Uskontoja ne ovat siksi, että sitova tieteellinen näyttö puuttuu. Aatteina ne vetoavat tunnetasolla. Kellokkaina vakuuttavat narsistit/psykopaatit. Käyttövoimana kansan pettymys oikeutettuihin odotuksiin nähden, kuten meillä ja maailmassa juuri nyt.
Mihin meidät on jo johdateltu viimevuosina:
- päästökauppa
- Natura
- ydinvoimakielteisyys
- energiaverot
- kallis bioenergia
Mitä se on?
No sehän on sitä vanhaa vähemmistön diktatuuria. Samat kommarit siellä on takana vaan vähän paremmin jalostetuin menetelmin. Ja koko EU osti ideat! Uskomatonta!
No millä kriteereillä johdateltavuutta tulee sitten arvioda? Mihin mennä mukaan ja mistä ehdottomasti kieltäytyä? Filosofinen kysymys. Politiikassa pelataan kuitenkin vaalikauden tähtäimellä.
Kansa tyytyy vain jatkuvaan hyvinvoinnin kasvuun ja julkisten palvelujen paranemiseen.
Vältä siis kaikkea johdattelua, joka edes tilapäisesti pysäyttää kansalaisten hyvinvoinnin kasvun!
OIKEA MITTARI
Nyt päästiinkin sitten oikeisiin mittareihin. Mitkä yhteiset intressit ovat maalla ja sen kansalaisilla? Maa vaurastuu ihmisten työn kautta. Terve ja tyyväinen ihminen ahkeroi motivoituneena väsymättä vaurastuttaen itseään ja isänmaataan. Kansalainen on sitä hyödyllisempi, mitä suurempi osuus hänen eliniänodotteestaan on se aika, jona hän tekee tuottavaa työtä tai harjoittaa ammatillista opiskelua. Jokainen päivä, jona hän on sairaslomalla heikentää tätä osuutta ja kansantaloutta sekä hänen henkilökohtaista hyvinvointiaan. Erityisen tuomittavaa on mikäli sairasloma pitenee pitkien hoitojonojen vuoksi. Rakennetaanpas nyt sitten kansantalouden tasolle se kilvoiteltava tunnusluku.
a=Keskimääräinen eläköitymisikä-16 vuotta(oppivelvollisuusikä)
b=hoitojonopäivät/työllistetty työtekijä
c=sairauslomapäivät hoidon alusta/työllistetty työntekijä
e=keskimääräinen eliniänodote
Kaava: 100*(a-b-c)/e=kansalaisen keskimmäräinen tuotto-%.
Mitä suurempi luku sitä paremmin voivat sekä kansantalous että kansa, edellyttäen ettei joku psykopaatti keksi ruveta tappamaan eläkeläisiä. Kun luku pidetään jatkuvassa kasvussa tulee Suomesta maailman rikkain valtio, jossa asuu tyytyväisin kansa.
Miten kaavan tuottama luku pidetään jatkuvassa kasvussa?
1. Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän sanktioita tiukennetaan. Ei haittaisi yhtään vaikka minkä tahansa perustulain rikkomiseta saisi elinkautisen ehdottoman vankeustuomion. Se on Suomen valtion perusta, jota on tietoisesti rikottu eduskunnan valtuutaamana kunnissa jo kohta 20 vuotta. Ei perustuslain kunnoitusta - ei valtiota!
Kaavan osalta se tarkoittaa, että riippumatta asuinkunnastaan asukas saa täsmälleen samanlaatuista palvelua sosiaali- ja terveyspalveluissa ja samoin kokonaiskustannuksin; matka- ja majoituskustannukset mukaanlukien
2. Nostetaan ihmisten elämänlaatua vähentämällä terveyspaapoilua sopivsti, siten, että keskimääräinen eliniänodote alenee n. 5 vuotta. Lisätään vain makua elämään; suolaa, sokeria, voita ja silavaa. Kotiruokakin paranisi huippuravintoloiden tasolle makunsa puolesta. Kuoleminen elämänlaadun ollessa parhaimillaan on paljon parempi kuin kuolema monen piinaavan tuskaisen elvyttävän sairaalajakson katkoma yksinäinen vanhuus.
Todennäköisesti lonkka- ja muutkin nivelleikkaukset vähenisivät puoleen. Ja muut vaikeammin mitattavista syistä johtuvat hoidot myös.
3. Julkisen sairaanhoidon osuutta bruttokansantuotteesta on nostettava niin, ettei minkään sairauden tai vamman hoitojono ole kahta viikkoa pidempi. Tämä tehdään monikouluttamalla lääkäreitä malliin: kaksin/kolminkertainen erikoislääkärin tutkinto. Ajatelkaapa: Kurkku- ja korvalääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri. Diagnoosi valmistuu yhdellä lampunväläyksellä potilaan korvaan. Vakavasti otettuna: Jokaisen erikoislääkärin tulisi ylläpitää ja suostua soveltamaan hankkimaansa yleislääkärin koulutustaan. Potilas (asiakas?) turhautuu joutuessaan erikoislääkärien pallottelun aiheuttamaan jonotuskierteeseen.
Erilaisissa sairauksissa työkyvyttömyysaika hoidon alusta on jotakuinkin arvioitavissa psyykkisiä sairauksia lukuunottamatta. Oikea diagnoosi ei ole hoidon alku. Jos esimerkiksi joudut leikkausjonoon, hoitosi alkaa vasta leikkaussalissa olessasi. Itsesi ja yhteiskunnan kannalta tärkeintä on mitä tapahtuu jonotusaikana. olet joko töissä vajaakuntoisena tai sairaslomalla. Pahimmassa tapauksessa kuukausia! Ansiosi saattavat laskea. Yleiskuntosi heikkenee. Avioelämä ei suju. Pelottaa ja masennut.
Saitkin uuden taudin; parin viikon toipilasaika onkin muuttumassa parin vuoden terapiaksi ja vain siksi, että yhteiskunnan aiheuttama hoitojono on estänyt nopean paluusi takaisin tuottavaan työ- ja avioelämään. Siksi kaavaan on sijoitettu jonotuspäivät: Ne syyllistäköön päättäjät.
Jos YK:lla tai WHO:lla on tilasto maista, joissa on vähiten jonoa julkisiin palveluihin, niin sen kärkipaikka olisi todella tavoittelemisen arvoinen; Maksoi mitä maksoi!
Miksei kaavassa ole muita; esimerkiksi kulttuurisia tekijöitä? On siellä kulttuurintekijät muiden työntekijöiden joukossa. Jo sen perustuslakiosuudenkin osalta. Pitäisikö niille olla taas jotain erioikeuksia? Häh?
Mitä muuta siihen voi sisällyttää? Itse en keksi! Annankin sen "Linux-haasteeksi" verkkoon. Propellipäät olkaa hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti